Kova treeni vaatii hyvän palautumisen

Suurin osa meistä osaa treenata kovaa. Kovaa treenaaminen ei sinänsä vaadi kun hyvän itsekurin ja sillä pääsee pitkälle. Sen avulla raahaudumme treeneihin ja painamme läpi kivun, vaikka tekisi mieli luovuttaa. Jotta treenistä saa kaiken irti on myös välillä palauduttava. Itseasiassa, mitä enemmän palaudut, sen nopeammin myös tulokset paranevat.

Kuva: Pinterest

"Palautuminen" tarkoittaa energiavarastojen täydentymistä. Keho voi viestittää meille tarpeensa esimerkiksi nälkänä tai unen tarpeena. Vastaamalla näihin viesteihin syömällä tai nukkumalla palaudumme ja täytämme nämä tarpeet. Palautumisesta on tosin monta muutakin muotoa kun nukkuminen ja syöminen. Palautuminen tapahtuu psyykkisellä-, fyysisellä-  ja tunnetasolla. Kun olet palautunut psyykkisellä tasolla tunnet itsesi rauhalliseksi ja esimerkiksi luovuus ja mielikuvitus paranevat. Hyviä merkkejä fyysisestä palautumisesta on väsymyksen tunteen ja lihasjumien väheneminen. Tunnetasolla hyviä merkkejä ovat virkeyden, ilon ja huumorin lisääntyminen.

Alla muutama vinkki palautumisen tehostamiseen.

1. Uni

Uni on kaikkein tärkein. Nuku riittävästi, mutta ei liikaa. Tähtää 8-10 h yöuniin. Huonot nukkumistavat ja univelka romuttavat palautumisen kokonaan kaikilla tasoilla, joten priorisoi unta. Opettele myös rentoutumaan päivittäin noin 10-15 min sinulle sopivalla tavalla. Meditaatio, rentoutumisharjoitukset ja päikkärit ovat hyviä esimerkkejä. Toista näitä muutaman kerran päivässä hyvällä omatunnolla. Päiväkirjan pitäminen jonkin aikaa siitä, miten nukut ja rentoudut, auttaa sinua hahmottamaan kokonaisuuden. Meille suomalaisille sauna ja avanto ovat olleet tärkeitä palautumiskeinoja läpi aikojen. Käytä niitä, niin murheet unohtuvat ja mieli lepää.

2. Ravinto

Syö ja juo riittävästi. Mikäli et nauti riittävästi energiaa ja nesteitä, et palaudu optimaalisesti. Syö mahdollisimman puhtaasti ja pidä huolta siitä, että saat riittävän määrän ravinteita, jotka tukevat harjoitteluasi. Nauti nesteitä ja ravintoa tasaisesti pitkin päivää. Älä hifistele ennenkuin perusasiat ovat kunnossa.

3. Aktiivinen ja passiivinen palautuminen

Kuva: boxlifemagazine

Harjoittelusta palautuminen voi tapahtua aktiivisessa tai passiivisessa muodossa. Aktiivinen palautuminen sisältää jonkin muotoista fyysistä liikkumista. Passiivisessa muodossa liikkumista ei tapahdu. Aktiivinen palautuminen on jotain, mikä poikkeaa normaalista fyysisestä harjoittelurutiinista. Kävely, kevyt lenkki, shoppailu, kevyt jooga tai venyttely, pipolätkä tai jokin muu kevyeksi luokiteltu liikunta ovat hyviä esimerkkejä aktiivisista palautumisharjoitteista CrossFit urheilijalle. Passiivisia muotoja ovat esimerkiksi elokuvan katsominen, lukeminen tai hieronta.


4. Hyödynnä minipalautumisia

Opettele käyttämään lyhyitä hetkiä päivässä palautumiseen. Se voi tapahtua vaikka kesken treenin, työpäivän tai vaikka liikennevaloissa. Muutama syvä, tietoinen hengenveto kesken aktiviteetin voi tehdä ihmeitä. Jokainen palautumiseen käytetty hetki on lisäys kokonaisuuteen.


Pidä huoli, että ympäristö missä vietät aikaasi on sinun tavoitteitasi tukeva. Välttele negatiivisa ihmisiä ja hakeudu seuraan, jossa hymyillään paljon. Opi nauttimaan kodistasi ja tee siitä mukava. Tee mahdollisimman paljon asioita jotka saavat sinut hyvälle tuulelle.

Palautuminen vaatii suunnitelmallisuutta aivan samalla tavalla kun treeni. Suunnittelemattomuus johtaa sattumiin ja sattumiin ei kannata korttejaan pelata. Jos teet kaiken täydellisesti tunnin päivässä, mutta muu 23 tuntia on yhtä kaaosta, niin on turha odottaa suuria tuloksia. Hoida koko paketti kuntoon!

Teksti on referoitu Steve Fraserin kirjoittamasta artikkelista "Hard work requires hard recovery" Strength sensein sivuilla.  Steve Fraser on v 1984 Olympialaisten kreikkalais-roomalaisen painin kultamitalisti ja on toiminut yli 18v USA Wrestling Olympia joukkueen valmentajana.

Mikäli haluat liittyä mukaan CrossFit Basementin mahtavaan porukkaan, paina tästä.

CrossFit Games Open 2016- Vieraskynä Coach Maija

OPEN 2016 - Miten meni noin niinkun omasta mielestä

Huh! Viiden viikon hikinen hauskanpito on tältä vuodelta vihdoin tapultelu. Toivottavasti saitte Openeista yhtä paljon irti kuin minäkin.

Tein 2016 Openit testimielessä ja päätin etukäteen, että teen wodit vain kertaalleen päivän kunnon mukaan, enkä ohjelmoi viikkoani niiden mukaan. Olen viimeiset 1,5 vuotta treenannut keskimäärin 3-4 kertaa viikossa täysin salimme normaalin ohjelmoinnin raameissa hyvää perus-crossfitiä eli voimaa ja tehokkaita metconeja, mitä nyt silloin tällöin on joku pitempi jumppa ollut ohjelmassa. Treenisyklini on yleensä 1-2 treenipäivää, jonka jälkeen lepo. Todella harvoin treenaan kolmena päivänä peräkkäin, saati viittä kertaa viikossa. Omaehtoisia juoksuaskelia olen ottanut ehkä 15, kun kerran muistaakseni juoksin sporaan eli peruskuntotreeniksi luokiteltava treeni on jäänyt nolliin hyötyliikuntaa lukuunottamatta. En ole keskittynyt erityisesti mihinkään osa-alueeseen, vaan olen nautiskellut treenaamisesta silloin, kun olen treenaamaan ehtinyt. Epäilin etukäteen, että noinkohan tässä kunto riittää mihinkään, enkä asettanut muita tavoitteita kuin tehdä kaikki wodit parhaani mukaan. Miten sitten meni noin niinkun omasta mielestä?

Mikä peruskunto?

16.1 kuulosti mukavan pitkältä, mutta raskaalta. Jouduinkin keskittymään sykkeen alhaalla pitämiseen, jotta saisin tehtyä kaikki oh-lunget unbroken. Ehkä hiukan aliarvioiden odotin viitttä kierrosta, mutta sain tehtyä lopulta melkein 7. En ollut tehnyt C2B:ja pitkään aikaan, mutta ne eivät tuottaneet suuria ongelmia. Heikkoudeksi tässä selvisi kuitenkin yläselän ja olkapäiden huono liikkuvuus sekä peruskunto, vahvuudeksi kokemus eli wodin hyvä paceaaminen. 

Kuva: Pinterest

May the Force be with you.

16.2 Clean ladder arvelutti, sillä painnonnosto ei ole kuulunut vahvuuksiini. Tavoite oli saada toiselta kierrokselta 1 nosto, mutta niitä nousikin lopulta 7, ilman yhtään feilattua nostoa. Eli sekä tekniikkaa että voimaa on tullut lisää. Omaa kehonpainoa oli siitä huolimatta raskas nostella, vaikka etukyykkyni on vahva. Tuplat ovat selkeä vahvuus, T2B taas kehonpainoliikkeistä heikoimpia liikkeittäni, mutta ne menivät kuitenkin ilman yllätyksiä. Nostot olivat ennakoidusti wodin heikoin lenkki, mutta rauta nousi paljon odotettua paremmin, joten olin oikein tyytyväinen tulokseen.

"Sinä saatanan kone älä hyydy."

16.3 oli hieman pettymys bar muscle-upeineen, sillä toivoin ring muscle-upeja. Perjantain preppauksessa bar muscle-upit kulkivat aivan loistavasti. Lauantaiaamuna herätessäni sattui joka paikkaan edellisen päivän raskaan snatch-treenin jäljiltä, mutta koska olin päättänyt tehdä wodin lauantaina, tein sen. Bar muscle-upit eivät sitten sujuneetkaan yhtään niin hyvin kuin perjantaina, eikä syke tahtonut laskea ollenkaan snatchien jälkeen, joten jouduin pitämään turhan pitkiä taukoja.

Olin pettynyt tulokseeni ja tämä jäi hampaankoloon, mutta oli tyytyminen 60 toistoon. Toisin sanoen sekä bar muscle-upit että painonnostotekniikka vaativat tekemistä ja konekin pitäisi saada parempaan kuntoon. Toisaalta tein vasta tämän vuoden puolella ensimmäistä kertaa bar muscle-upeja metconissa, joten olen nyt armollinen itselleni. Ja vaikka olisin tehnyt tämän uudelleen, muutama mahdollinen lisätoisto ei olisi kuitenkaan tuonut Regionals-lippua. Olisin saanut hetkellisen mielenrauhan ja jäänyt spekuloimaan olisiko kuitenkin voinut tehdä vielä muutaman toiston lisää. Ensi vuonna sitten.

Kuva: vsbattles.wikia.com

Well hello my Worst Nightmare Ever!

16.4 eli kaikki pahimmat heikkoudet ennenkuin pääsisi tekemään HSPUja – jos pääsisi. Olin melko varma, etten ehdi HSPUihin asti, joten asetin tavoitteeksi ehtiä tekemään edes yhden. En ole pariin vuoteen tehnyt tavallisia deadliftejä käytännössä lainkaan vanhojen selkävaivojen takia (huom. kyseessä ei ole välilevy, vaan rappeutunut si-nivel). Deadliftin maksimini on 100 kiloa hyvänä päivänä, joten 55 toistoa 70 kilolla kuulosti melko toivottomalta. Mietin vakavissani teenkö koko wodia ollenkaan, sillä arvelutti selkäni puolesta. 

Päätin kuitenkin perjantai-iltana tuntien jälkeen käyttää 13 minuuttia laatuaikaa deadliftien parissa. Suunnitelma oli suurta jossittelua. Jos kävisi niin, että todella saisin deadliftit tehtyä, tekisin wallballit kieli keskellä suuta pienissä seteissä ja jos pääsisin vielä soutuunkin, vetäisin sen All-in ja sitten miettisin loput. Lopputulos oli 11 HSPUa unbroken jäljelle jääneessä 44 sekunnissa eli 10 toistoa enemmän kuin tavoite. Tässä vahvuus oli lopulta keskittyminen tekniikkaan ja suunnitelmassa pysyminen, koska kaikki liikkeet ennen HSPUja ovat todellisia heikkouksia. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut niissäkin ihan huomaamatta, sillä iäinikuinen wallballien No-rep-saaga ei saanut enää jatkoa kuin muutaman hudin verran. Oli ehdottomasti joka toiston arvoista tehdä tämä. Selkäkin kesti ilman minkäänlaisia oireita. Wallballit ja soutu alkoivat tämän jälkeen kuulostaa puolitoistametriselle ihan menetteleviltä liikkeiltä, joista voisi jopa oppia pitämään. No vitsi vitsi.

Sunnuntaisoutelua. Not. Showdownin karsinta. Aina ehtii hymyillä kuvaajalle.

The Suckfest

16.5 oli aika mielikuvitukseton päätös tälle vuodelle, koska kaikki aiemmat wodit olivat olleet niin monipuolisia. En ollut tehnyt tätä aiemmin, joten en tiennyt, mitä olisi odotettavissa. Olin väsynyt koko pääsiäisen ja vaikka lepäsin monta päivää, tuntui etten palautunut ollenkaan. Sunnuntaina sitten vielä hölmöilin kehonpainolla aivan viattoman tuntuisia kiertoliikkeitä, joiden seuraksena en tunnin kuluttua pystynyt kävelemään irvistämättä, koska selkä otti kierroista itseensä. Maanantaina salilla jouduin mobilisoimaan selkää tunnin verran, että pystyin tekemään yhtään mitään. Thrusterit onnistuivat lopulta hyvin, mutta nouseminen burpeista sattui oikealle puolelle niin paljon, että kävin jopa vuodattamassa pari kyyneltä salin perällä. En tosin kivusta, vaan turhautumisesta. Meni sitten vähän tunteisiin.

Kuva: Pinterest

Lopulta löysin siedettävän ratkaisun nousemalla ylös vasen jalka edellä, jolloin selkään ei juurikaan sattunut. Tiesin, ettei tämä wodi tulisi olemaan parhaimmistoani edes parhaana päivänäni, joten asetin kanssatreenaajien aikojen perusteella itselleni tavoitteeksi olla valmis alle 20 minuutissa. Pilkoin thrusterit kolmeen osaan ja pysyin suunnitelmassa. Ne kulkivatkin yllättävän hyvin lyhyissä seteissä, kun lepoa tuli riittävästi. Kipukin jäi taustalle, kun koneen sai käyntiin. Loppuaika 15:46 oli ihan tyydyttävä, vaikka pääsinkin tavoitteeseen heittämällä. Tämä ei lopulta ollut yhtään niin paha kuin mitä etukäteen ajattelin, ei tullut huono olo ja voimat tuli jaettua tasaisesti. Kunto oli ennakoidusti tässäkin se, mikä tuli vastaan, joten tästä voi saada helposti kiristettyä pari minuuttia lepäilyä pois.

Mitä jäi käteen?

Olen todella tyytyväinen, että osallistuin. Kaikki wodit olivat perus-crossfitiä ja kaikissa wodeissa oli sekä heikkouksiani että vahvuuksiani. Olen 4 vuodessa saanut sen verran kokemusta, että osasin asettaa wodeihin melko realistiset tavoitteet itselleni. Lähes kaikki täyttyivät, osa jopa yllätti. Sijoitukseni lajeissa olivat todella tasaisia aiempiin vuosiin verrattuna eli suunta on oikea. Analysoin suorituksistani mikä on parantunut ja mihin heikkouksiin kannattaisi jatkossa keskittyä. Kokemus ja tekniikka alkavat olla joka saralla vahvuus. Peruskunto on heikkous, samoin voima, vaikka sitä onkin tullut paljon lisää. Tosin voimaa kannattaa tässä yhteydessä suhteuttaa hieman myös omaan kehonpainoon. Eikä se peruskuntokaan nyt niin huono ole – vertaan omaani edelleen kamppailuaikoihin, kun peruskuntoa ja maksimisykkeitä tuli tehtyä tatamilla 5-6 kertaa viikossa, mutta voimaa oli kolmasosa nykyisestä. Paremmassa balanssissa ne nyt ovat ja olen fyysisesti muutenkin valovuoden päässä silloisesta.

Toisaalta 42-vuotiaana palautuminen vaatii paljon enemmän aikaa ja treenimäärän vähentäminen on tuonut todella hyvin tuloksia. Mobilityä ja lihashuoltoa pitää kuitenkin tehdä jatkossa selkeästi enemmän. Pyrin myös lisäämään yhden peruskuntotreenin viikkoon, mutta jätän kovat treenit (lue: crossfit) edelleenkin vain 3-4 kertaan. Peruskuntoilijana tavoitteeni on kuitenkin loppujen lopuksi vaan pysyä mahdollisimman hyvässä kunnossa ja terveenä – koko loppuelämän. Ja mikä olisi sen hauskempi tapa kuin tehdä sitä hyvässä porukassa ja kehittyä siinä sivussa samalla ihan huomaamatta, eikö? 

Masters Women 40-44 Worldwide.
2016 sijoitus 664. / 2015 sijoitus 1413. 

Ai kui? 

1. Keskity laatuun, älä määrään. #intensity

2. Onnistu. Opettele skaalaamaan itsellesi onnistuneita treenejä. Hyvin skaalattu treeni kehittää enemmän kuin rx:nä väkisin väännetty ja voit lisäksi lähteä tyytyväisenä kotiin. #quality

3. Suunnittele. Opettele tekemään wodeihin itsellesi suunnitelma ja yritä pysyä siinä. #makeaplan

4. Keskity omaan treeniin. Samantasoinen treenikaveri voi sparrailla sopivasti lisävirtaa ja leikkimielinen kisailu tekee välillä hyvääkin, mutta älä käytä aikaasi muiden tulosten kyttäämiseen, vaan tee omaa treeniä, sillä olet treenaamassa itseäsi varten. Itse vältän katsomasta muiden tuloksia ennen omaa treeniäni. #doyourownworkout

5. Jos haluat kilpailla, osallistu kilpailuihin. #goals

6. Älä fuskaa. Ikinä. Missään. Rehellisyys ja tinkimättömyys ovat osa itsekunnioitusta. #dontcheat #selfrespect

7. Jokaisella on heikkouksia. Älä anna niiden hallita sinua. Mene mukavuusalueen ulkopuolelle ja tee myös wodeja, joissa on heikkouksiasi. #dontbeacherrypicker #workonyourweaknesses

8. Opettele käsittelemään sekä pettymystä että häviämisen pelkoa, se opettaa sinulle paljon itsestäsi ja antaa itsevarmuutta. Tähän Open on loistava tilaisuus! #doyourbestandforgetherest

9. Jos ja kun sinulla on tavoitteita, ole kärsivällinen. Onnistuminen voi olla seuraava toisto. #nevergiveup 

10. Nauti treenaamisesta! Jos olet väsynyt tai sinua ei vaan huvita, lepää ja tee jotain kivaa, sen jälkeen on mukava taas tulla treenaamaan. #enjoy #havefun

Maija

Valmentaja @Basement

Sijoitus 56./600. Suomen yleisessä naisten sarjassa ja 5./58. Suomen Masters naiset-sarjassa. 

Motto: Kaikki mikä ylipäätään kannattaa tehdä, kannattaa tehdä kunnolla.

Pari sanaa ohjelmoinnista

Kuten jokainen on varmasti huomannut, ohjelmoinnin rakenne on hieman muuttunut siitten syksyn voima- ja hypertrofia ohjelmoinnin.

Meidän ohjelmointihan tähtää vuosittain juuri tähän hetkeen eli CrossFit Openeihin. Syy siihen on hyvin yksinkertainen. Meidän mielestä jokaisella pitää olla jokin kilpailullinen tavoite, ja CrossFit Open on mitä mainioin tavoite mihin tähdätä. Openit ovat maailmanlaajuinen tapahtuma CrossFit yhteisön sisällä ja mikä parasta on se että joka vuosi tuhannet ihmiset ylittävät itsensä juuri Open lajien aikaan. Ilmiötä kutsutaan "The Magic of the Open". Uskoit siihen tai et niin jotain taikaa siinä on koska jostain kumman syystä juuri tähän aikaan vuodesta tuhannet ihmiset kaikkialla saavat esim ensimmäisen muscle upinsa tai uuden peeärrän. Ilmiö on myös ollut havaittavissa Basementeesejen joukossa.

Perinteisesti meillä vuosi on jaettu neljään kolmen kuukuden jaksoon. Jokaisessa jaksossa on jokin tietty painopiste mihin tähtäämme. Tämä tarkoittaa että n 60% treeni ajasta käytetään ko painopiste alueen parantamiseen. Syksyllä painopiste oli voimanhankinnassa ja hypertrofiassa. Nyt on aika virittää kone herkimmilleen joten painopiste on nyt painonnostossa ja metconeissa.

 

Painonnosto on herkkä ja tekninen laji. Se vaatii nopeutta, tekniikkaa ja ajoitusta. Siitä syystä neuvoisin pysymään maltillisempana painojen suhteen verrattuna voimanostoliikkeisiin. Tunnet sen kyllä itse. Pidä painot sellaisella tasolla että pystyt liikkumaan nopeasti ja niin että hyvät suoritusmekaniikat säilyy. Mikäli jompikumpi kärsii, vähennä painoja. Nyrkkisääntönä voi hyvinkin pitää 85% säännön . Jätä siis muutama toisto aina takataskuun.

Jotta kroppasta saadaan maksimaalinen teho irti, sarjojen välillä kannattaa pitää pitkät tauot.  Tavoitteena on levätä n 3-5min tauot työsarjojen välissä. Sillä aikaa voi harjoitella tekniikkaa vaikka kepillä mikäli mieli on malttamaton. Pitäkää kuitenkin huoli siitä että palaudutte sarjojen välillä kunnolla.

Itse olen myös lisännyt palauttavan "tankojumpan" torstaille. Tänä aamuna esim tein 40min- 3 min Assault Bikeä pitäen sykkeet alle anaerobisen kynnyksen, 1 min Tall Cleanejä(tyhjällä tangolla) ja 1 min lepo. Viime viikolla tein samantapaisen käyttäen Tall Snatchejä. Isot pojat on joskus kertonu että salaisuus piilee laadukkaiden toistojen määrässä. Tällä tavoin oon huomannu ainakin saavani lisää toistoja tehtyä. Sain hosumatta n 10-12 toistoa tehtyä 1 min aikana, joten 40 min aikana saan tuossa treenissä tehtyä 80+ toistoa lisää tekniikkaharjoittelua. Myös Anni Vuohijoki kertoi tekevänsä erilaisia "tankojumppia" palauttavana treeninä, joten ei se ihan väärinkään voi olla.

Painonnosto vaatii myös runsaasti liikkuvuutta joten älä unohda sitä. Varaa joka päivä aikaa se 15-20min liikkuvuusharjoitteluun. Aloita aina ensin niistä paikoista jotka vaativat akuutimpaa huomiotasi. Työstä niitä, tulet huomaamaan vaikutuksen.

Seuraavat 3 viikkoa tullaan siis vielä keskittymään painonnostoon ennenkuin siirrymme seuraavaan ohjelmointiin. Kelitkin alkaa lämmetä joten odotettavissa on myös ulkotreenejä.

Let the Open begin!

Kuva. crossfitvitality.com

Vuonna 2007, kun CrossFit oli vielä underground porukan suosima hard core tapa kuntoilla,  Coach Glassman ja kumppanit päättivät järjestää CrossFit Games -nimisen kilpailun Dave Castron vanhempien maatilalla. Paikalle saapui kourallinen kilpailijoita jotka tulivat "ranch:lle" pitämään hauskaa viikonlopuksi uuden kuntoilumuodon parissa. Meno on muutamassa vuodessa eskaloitunut hieman.

Kuva: games.crossfit.com

Tavoitteena oli silloin, kuten edelleenkin, löytää maailman kovakuntoisin mies ja nainen. Coach Glassmanin mukaan "Hopper"- malli, jossa testilajit valitaan sattumanvaraisesti, oli ainoa tapa selvittää, kuka on kovakuntoisin. Silloin vaan vedettiin eri modaliteetteja hatusta jotka yhdistettiin "wod:ksi". Kilpailussa pyrittiin testaamaan kaikkia 10 fyysistä ominaisuutta, toisin kuin monessa muussa lajissa, jotka monesti testaavat vain yhtä tai muutamia fyysisiä ominasiuuksia. Tänä päivänä ei "Hopper" malli enään ole suosiossa, mutta perusidea pyritään pitämään samana- kaikkia fyysisiä ominaisuuksia halutaan testata ja osa lajeista pidetään salassa aina kilpailupäivään saakka.



Sana lähti nopeasti kierimään ympäri maailmaa ja johti lopulta vuonna 2009 järjestettyihin ensimmäisiin Regionals -karsintoihin. Euroopan karsinnan voitti tuolloin aiemmin tuntematon suomalainen nimeltä Mikko Salo, joka myöhemmin samaisena vuonna "Ranchillä" pokkasi itselleen tittelin Maailman Kovakuntoisin Mies.

Kuva: games.crossfit.com

2011 kilpailujen suosio oli noussut vuoden 2009 70 henkilön osallistujamäärästä 26 000 karsijaan. Edellisenä vuonna suosio oli "haistettu", joten 2011 päätettiin järjestää ensimmäinen CrossFit Open -karsinta, joka oli avoin kaikille. Karsinta järjestettiin Online-karsintana, mikä mahdollisti todellisen "Kovakuntoisimman" metsästyksen ympäri maailmaa. Karsinta oli avoin kaikille, ainoat vaatimukset olivat että liikestandardit täyttyivät. Tähän oli kaksi vaihtoehtoa: joko teet karsintalajit virallisella CrossFit Affiliaatilla tai videoit karsintasuorituksesi ja lähetät sen CrossFit Inc:lle validoitavaksi.

Karsinnat järjestetään samalla kaavalla vieläkin. Osallistujamäärä tosin on noussut merkittävästi. Viime vuonna karsijoita oli 292 000 ympäri maailmaa! Ja odotettavissa on kasvua entisestään tänäkin vuonna.

"Noh, miksi tavallisen tallaajan kuten meikäläisen, jolla ei ole minkäänlaista saumaa päästä CrossFit Gameseihin pitäisi osallistua?" Jos luet tätä blogia olet luultavasti ihminen joka nauttii haasteista, tai haluaisit olla sellainen mutta tyydyt seuraamaan sivusta. Jos olet ensimmäistä tyyppiä ja nautit haasteista, kuten moni salillamme, suosittelen ehdottomasti osallistumaan! Ensinnäkin pääset osalliseksi maailmanlaajuista CrossFit-yhteisön tapahtumaa. Toiseksi pääset testaamaan itseäsi ja vertailemaan tuloksiasi muihin osallistujiin ympäri maailman. Kolmanneksi, olet urheilija ja urheilijan kuuluu testata rajojaan säännöllisesti. Urheilijan kuuluu haastaa itseään ja vertailla itseään muihin välillä, edes kerran vuodessa. Välillä pitää hieman koeponnistaa kehoa ja mieltä paineen alla. Jos taas kuulut ryhmään joka haluaa olla itsensä haastaja mutta vielä seuraat sivusta neuvo on tämä: Mitä pidemmälle sitä siirrät, sen enemmän tulet katumaan sitä tulevaisuudessa.



Kuten olet varmasti kuullut meillä toitotettavan "Kuntoilijan ja urheilijan ero on siinä että urheilijalla on tavoite mihin päästä ja suunnitelma miten päästä sinne". Me olemme Basementin valmentajatiimissä yhteisesti päättäneet että yhteinen tavoite on joka vuotinen CrossFit Open. Uskomme vahvasti siihen, että jokaisella pitää olla joku urheilullinen tavoite minne tähdätä. Tämä on se ajankohta jolloin paineistamme hermot ja testaamme itseämme. Mihin pystyn? Pystynkö parempaan kuin viime vuonna? Olenko kovemmassa kunnossa? Mikäli olet treenannut kovaa ja levännyt oikeassa suhteessa niin olet kovemmassa kunnossa. Se on lähes varmaa.

Koko vuoden ohjelmointimme tähtää juuri CrossFit Openeihin. Olemme valinneet Openit sen takia että se on CrossFit yhteisön sisällä tapahtuma joka tuo kaikki maailman boksit yhteen. Se on myös hyvä merkkipaalu verrata kuntoaan ja taitojaan edelliseen vuoteen. Mikäli joku asia meni huonosti viime vuonna, niin toivottavasti olet työstänyt juuri niitä osa- alueita täksi vuodeksi. Virheistä oppii ja meillä CrossFitissä perus ideologiaanhan kuuluu työstää heikkouksia. Heikkoudet eivät tosin paljastu, etkä todellakaan motivoidu työstämään niitä ellet pistä itseäsi likoon aina välillä.

Ilman tavoitetta olemme kun laivat ilman kurssia. Seilaamme rauhallisesti eteenpäin ja saatamme jopa osua johonkin satamaan. Se sitten on taas aivan eri asia osummeko toivottuun satamaan ja missä vaiheessa.

Kuva: crossfitgravity.com

Me haluamme auttaa teitä nousemaan urheilijoina seuraavalle tasolle niin fyysisesti kun henkisestikin. Siihen kasvuun kuuluu säännöllinen koeponnistus. CrossFit Open on se koeponnistus. Muistakaa että timantit syntyy paineen alla.