Avoin kirje HS:n haastattelemalle Ortopedi Peter Pippingsköldille

Tämä kirjoitus sai vereni kiehumaan eilen http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005366551.html . Artikkelissa Ortopedi Peter Pippinsgsköld kertoo miten treenata oikein ja mitä pitää ehdottomasti treenaamisessa välttää. Harva asia saa minut suuttumaan, mutta tämä kirjoitus sai.






"Jos tekee esimerkiksi jalkakyykkyä niin että hartioilla olevassa tangossa on yli sata kiloa painoa. Voi loukata selkänsä. Painomäärä nimittäin kolminkertaistuu välilevyille. Sata kiloa painoa tangossa vastaa 300kg rasitusta alimmasa välilevyssä." No shit, Pippingsköld?! On varmaan jokaiselle selvää että 100kg painoa selässä lisää loukkaantumisriskiä enemmän kuin 50kg selässä. Lisäksi kirjoituksessa mainitaan että Pippingsköld on HPK:n lääkäri. Veikkaan että Pippingsköldille on selvää että kyseisen joukkueen pelaajat voivat kyykätä kevyimmilläkin painoilla, mutta kysymys on tuleeko sillä haluttuja tuloksia?

On se ainaki alle ysikympin! Kuva:bodybuilding.com

Jalkakyykky, maastaveto, rinnalleveto ja jalkaprässi ovat Pippingsköldin mukaan liikkeitä joissa ihmiset loukkaavat itsensä useimmiten kuntosalilla. CrossFit Basement on nyt toiminut 4 vuoden ajan. Voisi luonnehtia että toiminta salillamme perustuu kovaintensiteettiseen harjoitteluun juurikin yllämainittujen liikkeiden ympärillä (jalkaprässiä lukuunottamatta). Henkilökohtaisesti en ole nähnyt yhtään loukkaantumista yllämainituissa liikkeissä. Loukkaantumisa on toki tapahtunut (myös yllämainituissa liikkeissä), mutta yleensä ne tapahtuvat pienillä painoilla, lämmittelyssä tai siirrettäessä painoa paikasta toiseen. Enkä tässä ole väittämässä että Pippingsköldin mainitsemat liikkeet ovat turavllisempia kuin kävely. Ei tietenkään. Väitän kumminkin 100% varmuudella että mikäli laitan 1000 ihmistä kyykkäämään, penkkaamaan ja vetämään maasta niin 90% saavuttavat enemmän positiivisia vaikutuksia kuin negatiivisia. Tästä syystä en pidä liikkeitä erityisen vaarallisina.












Itse en ole vielä 15v kestäneen ensihoitourani aikana ole hakenut ketään ambulanssilla salilta jolla olisi mennyt selkä kyykätessä, maastavedossa tai rinnallevedossa. Sen sijaan olen hakenut kymmeniä jotka ovat loukanneet selkänsä tai jonkun muun raajan pelatessaan pallopelejä. En ole silti väittämässä että pallopelit ovat vaarallisia. Tai neuvomassa niitä että juoskaa pojat hitaammin niin ei tule loukkaantumisia. Tottakai paikat kuluu kun urheilet ja on päivänselvää että loukkaantumsia sattuu, mutta Pippingsköldin lietsoma pelko perusliikkeitä kohtaan ei ole perusteltua.






"Voimaharjoittelussa tapahtuu runsaasti vammautumisa, joita ei lajiharjoittelussa tapahtuisi. Turhia loukkaantumsia siis." Siis hetkinen! Väitätkö että jääkiekkoilija loukkaa itsensä useimmin punttisalilla kun lajiharjoittelussa?! Jokseenkin vaikea uskoa että ihminen loukkaa itsensä useimmin ympäristössä missä ulkoinen kehoon kohdistuva voima ei tule yllättävästä kulmasta, eli puun takaa. Kaikki loukkaantumiset ovat turhia, mutta niiltä ei voi välttyä urheilussa. Harjoittelussa onkin siksi kyse riskienhallinnasta. Eli tiedostat riskit ja teet kaikkesi sen eteen että näitä "turhia" riskejä ei oteta.






Vihdoin päästään asiaan josta ollaan edes joksenkin samaa mieltä. "Loukkaantumisten taustalla on usein liian kovaa ja liian isoilla painoilla treenaaminen sekä liikkeiden tekeminen epäpuhtaasti": Kyllä, liian isot painot omaan suorituskykyyn verrattuna lisää loukkaantumisen riskiä. Samoin epäpuhdas suoritustekniikka. Mutta eikö näin ole myös esim luistelussa? Eli jos luistelet huonolla tekniikalla esim polvet kaatuu sisään( huom. kirjoittaja ei tiedä luistelusta juuri mitään), niin eikö sekin lisää loukkaantumsirsikiä? Mitä jos huono lusitelutekniikka johtuu huonosta liikkuvuudesta tai epätasapainosta lihasvoimissa? Mitä jos kulumat johtuukin siitä eikä kyykkäämisestä? Tai mitä jos se onkin molempien yhteistulos?




Artikkelissa myös esitetään miten liikkeet tehdään "oikein ja turvallisesti". Siihen en ota kantaa, koska on monta tapaa tehdä asioita. Pippingsköld on sitä mieltä ettei varsinkaan aloitteijan kannata tehdä liikkeitä täydellä liikelaajuudella josta olen samaa mieltä tietyin tarkennuksin: mikäli vaarantavia virheitä tapahtuu liikkuvuusongelmien tai lihasvoiman johdosta niin silloin tehdään "skaalattuja" versioita esim lyhentämällä liikelaajuutta. Ortopedi on myös sitä mieltä että "Tavallisen kuntoilijan ei kannata tehdä syväkyykkyjä ollenkaan, koska syväkyykky kuormittaa lonkka- ja polviniveliä". Tällä logiikalla ajateltuna meidän ei myöskään kannata juosta, pyöräillä tai uida. Kaikki mainitsemani kuormittavat niveliä. Tietääkseni tutkimukset osoittavat että juuri nimenomaan syväkyykyt kuormittavat niveliä vähemmän kun vajaat kyykyt. Tosin, en tiedä mikä tutkimus enkä jaksa etsiä.

Onneksi on Lihastohtori Juha Hulmi. Hän jaksaa kaivaa esiin tutkimuksia toisin kuin lievästi keskittymishäiriöinen CrossFit salinomistaja. "Onko syväkyykyt haitallisia polville? Kyykyt tai syväkyykyt itsessään eivät tutkimusten mukaan ole erityisen haitallisia ainakaan terveille polville, jopa päinvastoin, mutta perusteita syväkyykkyjen välttämiseen on. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos polvet kipuilevat perinteisistä syväkyykyistä, niin silloin niitä ei kannata tehdä, koska välttämättömiä ne eivät ole ellet ole painonnostaja tai voimanostaja." Lisäksi hän jatkaa: "Tiettyjä periaatteita noudattaen ja hulluttelua välttäen kyykyt eivät ole vaarallisia (esim. Schoenfeld 2010). Paljon vaarallisempaa kuin treenaaminen on olla heikko, kuten olen aiemmin kirjoittanut." Lihastohtori blogi- Jalkakyykky osa 1




Kansanterveyden näkökulmasta tiedän sen että mitä vähemmän me haastamme kehoamme täyteen liikelaajuuteen, sen enemmän me jäykistymme. Jäykkyys, eli liikkuvuusongelmat yhdistettynä lihasheikkouteen on tuki- ja liikuntaelin sairausten syntyperä. Ei tanko selässä tehty syväkyykky.


Myös maailmankuulu voimavalmennusguru Charles Poliquin on perehtynyt asiaan paljon. Tässä linkki hänen mielipiteeseen http://www.strengthsensei.com/squats-facts/ . Lyhyesti: syväkyykky ei ole vaarallinen.




Meidän suomalaisten päähän on iskostettu että lääkäri tietää kaiken terveyteen liittyvästä. Lääkärin pahveilla osaat hoitaa potilaita ja neuvoa heitä liikunnassa ja ruokavaliossa. Näin ei kuitenkaan ole. Lääkärin opinnot ovat suomessa tietääkseni erittäin laadukkaat potilaan hoidon suhteen, mutta niissä ei kovin kattavasti syvennytä ruokavalioon tai liikuntaan. Uskon kyllä että ortopedi osaa hoitaa minunkin revenneen rintalihaksen, mutta harjoittelun neuvomisessa valitsen hommaan kokeneen valmentajan.


On myös muistettava että Ortopedi Pippingsköld näkee vaan ne painoharjoittelun tuomat vammat eli haitat, kun taas minä valmentajana näen hyödyt. Katsomme siis samaa ilmiötä mutta eri näkökulmista. Hieman tässä rauhotuttuani, muistin myös että jutun kirjoittaja on kolmas osapuoli joten enhän mä voi tietää onko Ortopedi oikeesti tota mieltä vai onko juttu kirjotettu täysin väärin. Lisäksi on muistettava että tapoja on monia. Toiset joogaa, kun taas toiset venyttelee. Molemmat tekevät hyvää. Tärkeintä on kuitenkin opetella hyvässä opastuksessa. Mikä sitten on hyvä opastus ja kuka on asiantuntija? Onko se 10v yliopistossa opiskellut Ortopedi joka tietää kaiken olemassa olevan tiedon tuki- ja liikuntaelimistä, vai onko se viikonloppukurssin käynyt muutaman vuosikymmenen eri lajeja valmentanut salinomistaja? Se tässä jää arvoitukseksi.

Pippingsköldin puheissa on myös perää. On täysin totta, että loukkaantumisriski kasvaa kun liikumme suorituskyvyn rajoilla. Sitä ei voi kieltää. Riskit ovat osa urheilua ja kuntoilua. Lisäksi on muistettava että omien rajojen ylittäminen on inhimillistä. Meille kaikille tulee jollain tapaa tyytyväisyyden tunne kun ylitämmä itsemme. Kuten kaikessa, tässäkin kolikossa on kääntöpuoli eli se että riskit kasvaa joka kerta kun ylität itsesi. Ymmärrän hyvin myös Pippingsköldin kannan, eli sen että hän jakaa neuvoja kuntoilijalle. Itse taas olen sitä mieltä että jos kuntoilija treenaa yhtä kovaa ja yhtä järjestelmällisesti kuin urheilija hän saavuttaa enemmän ja se peilautuu myös yhteiskuntaamme.

Loppukaneetiksi haluan sanoa että on parempi liikuttaa ihmistä jopa loukkaantumisriskin uhalla kun olla liikuttamatta ihmistä joka johtaa liikkuvuusongelmiin ja sitä kautta tuki- ja liikuntaelin sairauksiin.

Liikkuvuus on uusi musta

Liikkuvuusharjoittelu on uusi termi joka on korvannut vanhemman sukulaisensa "venyttelyn". Onko kyse samasta asiasta vai miten nämä erottaa toisistaan? Lyhyesti, kysehän on oikeastaan samasta asiasta. Liikkuvuusharjoittelu on vaan laajempi käsite joka koostuu myös venyttelystä.



Venyttelysuositukset ovat muuttuneet, ja tulevat muuttumaan, lukemattomia kertoja ajan saatossa. Tavoite venyttelyllä lienee kuitenkin vieläkin sama: lisätä notkeutta lihaksissa ja kudoksissa lihasten ympärillä. Millä tavoin tämä saavutetaan parhain on sitten mielipide asia. Tietyt universaalit lainalaisuudet kuitenkin pätevät.



Liikkuvuusharjoittelun tavoite on nimensä mukaan lisätä liikettä ja optimoida asentoja jotta liike on vaivatonta kahden asennon välillä. Otetaanpa esimerkiksi kyykky. Kyykysä liikutaan kahden asennon välillä. Liikkuvuusharjoittelun avulla voi esimerkiksi parantaa voimantuottoa ja liikelaajuutta kyseisessä liikkeessä. Monelle länsimaalaisille kyykkyasento on jäänyt täysin unholaan esikouluiän jälkeen. Vietämme hyvin vähän aikaa kyykyssä päivittäisessä elämässämme jonka takia ihmisten on vaikea päästä kyykkyyn. Jos liikkeeseen vielä lisätään ulkoista kuormaa, liike muuttuu vielä vaikeammaksi eteenkin jos liikkuvuusrajoitteita esiintyy. Helposti alamme tällöin automaattisesti kompensoimaan vääntämällä itseämme mitä ihmeellisimpiin asentoihin jolloin kyykyn voimantuotto ei enään ole optimaalista ja pahimmassa tapauksessa se muuttuu jopa vaaralliseksi.

Hyvä liike on taloudellista. Talous tässä kontekstissa on tehokasta. Taloudellinen liike on vaivatonta jonka syystä saat koneestasi enemmän irti. Liikkuvuus luo liikkeeseen vakautta joka taas johtaa taloudelliseen ja energiatehokkaaseen suoritukseen. Liikkeen vakaus on myös se jonka avulla säästymme loukkaantumisilta.





Venyttely ja liikkuvuusharjoittelu kulkee käsi kädessä. Liikkuvuutta on vaikea lisätä ilman venytystä, mutta pelkkä venyttely harvoin riittää kun yritetään parantaa liikettä. Liikkuvuusharjoittelu koostuu siksi kolmesta osa- alueesta:



1. Liikemekaniikan ymmärrys



Mitä paremmin ymmärrät liikkeen mekaniikan, sen todennäköisemmin liikut paremmin. Tarkoitushan on liikuttaa kehoa kahden asennon välillä. Mikäli ymmärrät miten tehokkaimmin liikutat ruumiinosiasi ja itseäsi näiden asentojen välillä, sen paremmin tuotat voimaa ja täten liikut paremmin ainakin teoriassa.



2. Notkeus



Hyvän teoriapohjan päälle on helppo rakentaa liikettä. Usein ihmisillä esiintyy kuitenkin liikerajoitteita. Käytän tässä sanaa "notkeus" yksinkertaisuuden takia. Jotta voit liikkuttaa itseäsi asennosta toiseen vaivattomasti, se vaatii monesti hieman notkeuttakin. Päivittäisessä arjessa harvoin liikumme ääriasennosta toiseen jonka syystä keho jäykistyy. Jos lihakset ja nivelet ovat jäykät, liikkuminen on vaikeampaa. Venyttelemällä, mobiilisoimalla ja manipuloimalla saat pehmytkudoksia venymään paremmin jolloin liike muuttuu helpommaksi.

Romwodin päivittäisellä 20min ohjelmalla saat taatusti tuloksia. Lisäksi aivan loistava stressin lievityseen.

3. Voima



Kun puhutaan liikkuvuudesta, monesti unohdetaan mainita lihasvoima. Vaivaton liike vaatii myös voimaa. Mikäli voimaa ei ole, meidän on vaikea pysyä oikeissa asennoissa vaikkakin me ymmärtäisimme liikkeen mekaniikan ja notkeus riittäisi. Tyypillinen esimerkki on ohs- liikkuvuus. Monesti ongelma ei välttämättä ole se että lihakset ja nivelet olisivat liian jäykät pitääksesi tankoa pään yläpuolella, vaan yksinkertaisesti lihasvoiman puute asentoa tukevissa lihaksissa.



Keskittymällä liikkuvuusharjoitteluun päivittäin voit helposti ennaltaehkäistä vaivoja ja loukkaantumisia sekä parantaa tuloksiasi. Jos käytät jokaisesta päivästäsi 20 min aikaa liikkuvuuden parantamiseen, saat varmasti tuloksia aikaiseksi. Eikö kiireen kesskellä ole 20 min aikaa? Ok, käytä siten 10min joka päivä, sen verran luulisi löytyvän aikaa. 10 min muuttuu helposti 12min ja tällä tavalla pikkuhiljaa lisäät joka päivään enemmän liikettä.

Ratkaisu istumatyötä tekevän kaikkiin ongelmiin

Koutseina törmäämme lähes päivittäin ns "länsimaalaisiin" liikkuvuus ongelmiin. Syy miksi kutsun niitä "länsimaalaisiksi" on yksinkertaisesti se että länsimaissa vietämme suurimman osan päivästä istuen.

Väitän että länsimaissa suurin osa tuki- ja liikuntaelin ongelmista ovat korjattavissa ja ennaltaehkäistävissä aktiivisuudella. Sen sijaan että hankimme itsellemme paremman, entistä tukevamman tuolin niin suosittelen yksinkertaista taukojumppaa. Se vie aikaasi n 10min. Jos katkaiset työtuntisi 10 min aikaisemmin ja teet jumpan, niin takaan että seuraava työtunti on taas tehokkaampi ja tuloksia näkyy hetken ajan päästä myös treeneissä.

Moni istumatyötä tekevä kärsii selkä- ja niskaseudun kivuista sekä olkanivelen liikkuvuuden rajoituksista. Syy siihen on yleensä lihaksiston takaketjun inaktiivisuus ja etuketjun aktiivisuus. Toisinsanoin lihasketjujen aktiivisuuden välillä on epätasapaino. Monestihan sitä ajattelee että jos lapojen seutu on jumissa niin sitä pitää venytellä. Syy miksi lapaväli on jumissa on juuri inaktiivisuus joka vetää olkapäätä eteenpäin ja täten venyttää lapaseudun lihaksia ja kiristää rinnan seudun lihaksia. Tästä johtuen kipu tuntuu juuri siellä alueella missä lihakset ovat kroonisessa venytystilassa. Siksi  parempi vaihtoehto on venyttää rinnan seutua ja aktivoida lapojen toimintaa.

Käy tsekkaamassa Basementin jumppa joka ratkaisee KAIKKI toimistotyöntekijän ongelmat kerralla. Oli ongelmasi liikkuvuusrajoitukset, kivut, sydänsurut tai rahahuolet, niin näillä ohjeilla KAIKKI ratkaistaan.

Mikäli ette vielä ole kuulleet niin olemme ehdolla Positiivarit ry:n ja Havis Amanda nuorkauppakamarin Helsingin Positiivisin 2016 äänestyksessä Lastensairaalan Supersankarit- tempauksen johdosta. Käykäähän kaikki antamassa äänenne linkistä http://www.havisamanda.com/Suomeksi/Projektitoiminta/Positiivisin-Helsinkilainen-2016#.V4Yp19eIOu4 .

Pari sanaa ohjelmoinnista

Kuten jokainen on varmasti huomannut, ohjelmoinnin rakenne on hieman muuttunut siitten syksyn voima- ja hypertrofia ohjelmoinnin.

Meidän ohjelmointihan tähtää vuosittain juuri tähän hetkeen eli CrossFit Openeihin. Syy siihen on hyvin yksinkertainen. Meidän mielestä jokaisella pitää olla jokin kilpailullinen tavoite, ja CrossFit Open on mitä mainioin tavoite mihin tähdätä. Openit ovat maailmanlaajuinen tapahtuma CrossFit yhteisön sisällä ja mikä parasta on se että joka vuosi tuhannet ihmiset ylittävät itsensä juuri Open lajien aikaan. Ilmiötä kutsutaan "The Magic of the Open". Uskoit siihen tai et niin jotain taikaa siinä on koska jostain kumman syystä juuri tähän aikaan vuodesta tuhannet ihmiset kaikkialla saavat esim ensimmäisen muscle upinsa tai uuden peeärrän. Ilmiö on myös ollut havaittavissa Basementeesejen joukossa.

Perinteisesti meillä vuosi on jaettu neljään kolmen kuukuden jaksoon. Jokaisessa jaksossa on jokin tietty painopiste mihin tähtäämme. Tämä tarkoittaa että n 60% treeni ajasta käytetään ko painopiste alueen parantamiseen. Syksyllä painopiste oli voimanhankinnassa ja hypertrofiassa. Nyt on aika virittää kone herkimmilleen joten painopiste on nyt painonnostossa ja metconeissa.

 

Painonnosto on herkkä ja tekninen laji. Se vaatii nopeutta, tekniikkaa ja ajoitusta. Siitä syystä neuvoisin pysymään maltillisempana painojen suhteen verrattuna voimanostoliikkeisiin. Tunnet sen kyllä itse. Pidä painot sellaisella tasolla että pystyt liikkumaan nopeasti ja niin että hyvät suoritusmekaniikat säilyy. Mikäli jompikumpi kärsii, vähennä painoja. Nyrkkisääntönä voi hyvinkin pitää 85% säännön . Jätä siis muutama toisto aina takataskuun.

Jotta kroppasta saadaan maksimaalinen teho irti, sarjojen välillä kannattaa pitää pitkät tauot.  Tavoitteena on levätä n 3-5min tauot työsarjojen välissä. Sillä aikaa voi harjoitella tekniikkaa vaikka kepillä mikäli mieli on malttamaton. Pitäkää kuitenkin huoli siitä että palaudutte sarjojen välillä kunnolla.

Itse olen myös lisännyt palauttavan "tankojumpan" torstaille. Tänä aamuna esim tein 40min- 3 min Assault Bikeä pitäen sykkeet alle anaerobisen kynnyksen, 1 min Tall Cleanejä(tyhjällä tangolla) ja 1 min lepo. Viime viikolla tein samantapaisen käyttäen Tall Snatchejä. Isot pojat on joskus kertonu että salaisuus piilee laadukkaiden toistojen määrässä. Tällä tavoin oon huomannu ainakin saavani lisää toistoja tehtyä. Sain hosumatta n 10-12 toistoa tehtyä 1 min aikana, joten 40 min aikana saan tuossa treenissä tehtyä 80+ toistoa lisää tekniikkaharjoittelua. Myös Anni Vuohijoki kertoi tekevänsä erilaisia "tankojumppia" palauttavana treeninä, joten ei se ihan väärinkään voi olla.

Painonnosto vaatii myös runsaasti liikkuvuutta joten älä unohda sitä. Varaa joka päivä aikaa se 15-20min liikkuvuusharjoitteluun. Aloita aina ensin niistä paikoista jotka vaativat akuutimpaa huomiotasi. Työstä niitä, tulet huomaamaan vaikutuksen.

Seuraavat 3 viikkoa tullaan siis vielä keskittymään painonnostoon ennenkuin siirrymme seuraavaan ohjelmointiin. Kelitkin alkaa lämmetä joten odotettavissa on myös ulkotreenejä.

Voodoo

Kuva: pirates.wikia.com

Liikkuvuus on yksi asia mikä meillä kaikilla alkaa iän myötä rajoittumaan. Itseasiassa liikkuvuus alkaa jo huonontumaan heti kun menemme lapsena kouluun. Istumme paikallamme tuoleilla huomattavasti enemmän ja sitä myötä liikumme päivän mittaan vähemmän. Sanomatakin on selvää että tälle asialle kannattaa tehdä jotain.

Itselläni on viime aikoina ollut yhtä sun toista ongelmaa liikkuvuuden kanssa. Luonnollisesti kun käyttää kehoaan aktiivisesti, paikat saattaa myös välillä jäykistyä. Pitkä urheilutaustani kamppailulajeissa on tehnyt tehtävänsä ja paikkoja kolottaa miltei jatkuvasti.

Nyt ongelmana on pääasiassa ollut etureidet. Ongelma on jo mennyt hieman vakavammaksi ja se oireilee mm istuessa. Kun istun 15 min pidempää etureisi alkaa särkemään. Särky tuntuu jomottavalta ja pakottaa minut pysähtelemään jos ajan 30min pidempiä matkoja. Kiristystä tuntuu sivureidestä polveen. Tämä tietenkin vaikuttaa liikkuvuuteeni myös tehdessäni mm kyykkyjä.

Ongelman hoitamiseksi olen käynyt paljon hieronnassa ja mobbannut aktiivisesti rullilla ja venytyksillä. Yksi keino on kuitenkin auttanut huomattavasti. Se on halpa, sitä pystyy tekemään missä vaan eikä se vie paljoa aikaa- Voodoo Flossaus.

Kuva: roguefitness.com

Voodoo Flossaus perustuu lyhytaikaiseen kompression ja samanaikaisen mobilisaation yhteisvaikutukseen. Flossbandit kierretään nivelen tai lihaksen ympäri tiukasti rajoittaakseen verenkiertoa ja puristaakseen kudoksia kasaan. Kudoksissa kuten lihaskalvoissa ja lihaksissa on pintoja joiden kuuluu liukua normaalissa tilassa yli toisten. Kun ulkoinen paine lisätään esim reiden ympäri ja samalla liikutetaan reiden lihaksia se ikään kuin hioo kalvojen ja lihasten pintoja yhteen. Kun ulkoinen paine poistetaan, kalvot ja lihakset rentoutuu ja Voodoon ansiosta liikkuvuus paranee. Lisäksi paine rajoittaa verenkiertoa hetkellisesti ja kudokset hieroutuu toisiaan vasten täten rajoitetun verenkierron tilassa. Kun paine päästetään, verenkierto taas lisääntyy ja siten "huuhtoo" kuona-aineita yms pois ongelma alueelta.

Voodoo flossaus toimii myös joidenkin loukkaantumisesta johtuvien turvotusten hoitoon. Myös arpeutunutta kudosta on mahdollista hoitaa flossauksella.

Näistä ja muusta liikkuvuusharjoittelusta lisää Antti Akonniemen Mobility seminaarilla 7.6.2015! Ilmoittautuminen tästä: https://www.wodconnect.com/crossfit-basement/seminars/979