CrossFit ja kritiikki

CrossFit aloitti suosionsa nousun maailmanlaajuisesti vuoden 2008 jälkeen. Siihen asti CrossFit oli oikeastaan vaan hardcore laji mitä harvat treenasivat omissa porukoissaan. Wodit kopioitiin CrossFit.com:n main sitelta ja paukutettiin menemään milloin missäkin. Harjoittelumuoto oli kovuutensa ansiosta suosiossa eteenkin palomiesten, poliisien ja sotilaiden keskuudessa. CrossFit on tänä päivänä noussut koko kansan suosimaksi lajiksi. Suosion myötä on tullut myös kritiikkiä.

Rapakon takana monet tunnetut voimailukoutsit käyttää ammattinimikettä "strength and conditioning coach". Osa heistä ovat tunnetumpia kun toiset. Robb Wolf ja Mark Rippetoe ovat tunnetuimmasta päästä. Viime vuosina juuri kyseiset henkilöt (ja monet muutkin) ovat kritisoineet CrossFit:ia ankarin sanoin. Molemmat herrat ovat olleet CrossFit Inc:n palkkalistoilla asijantuntijoina. En tiedä tarkemmin mitä on tapahtunut, mutta jotain on selvästi jäänyt hampaankoloon. Kritiikki on saanut tuulta purjeisiin ja tänä päivänä sitä sataa monesta suunnasta.

Kritiikki rakentuu muutaman väittämien ympärille:

1. Huono ohjelmointi
2. Kovalla intensiteetillä suoritetut harjoitteet wodeissa ovat vaarallisia.
3. CrossFit ei sovellu normikuntoilijalle

Katsastetaampa hieman kritiikkiä. Olen kiertänyt ympäri maailmaa CrossFit bokseilla. Monessa paikkaa ohjelmointi on huonoa, jos sitä ollenkaan edes on. Yleensä tämä johtuu kokemattomista valmentajista. CrossFit Gamesejen myötä laji on kuitenkin ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Vuonna 2009 Mikko Salon voitettua CrossFit Gamesit, ja siten myös maailman kovakuntoisemman miehen tittelin, ihmiset alkoivat kiinnostua mitä hän tekee toisin kuin muut. Mikon ohjelmointi poikkesi jonkin verran muista ja Porilaiset esittelivät ensimmäistä kertaa voimaohjelmoinnin ja metcon- ohjelmoinnin yhdistämisen samaan päivään.

CrossFit Gamesejen myötä CrossFit:stä on tullut varteenotettava urheilulaji. Urheilijat kuten Mikko Salo, Jason Khalipa ja Rich Froning ovat nousseet supertähtien asemaan CrossFit yhteisön sisällä. Tämä johtaa automaattisesti siihen että heidän tekemistään seurataan tarkasti. Paremmat suoritukset ja paremmat urheilijat vievät lajia eteenpäin. Tämän myötä valmentajat kiinnostuvat myös heidän ohjelmoinnistaan ja soveltavat näitä skaalaten omilla bokseillaan.

Totta se on, monella boksilla vieläkin on huono ohjelmointi. Tähän en tosin ole törmännyt Suomessa yhdelläkään boksilla. Rippetoen ja Wolfin ohjelmoinnin kritiikki perustuu minun mielestä vanhentuneeseen tietoon.

Kovalla intensiteetillä suoritetut painonnosto- ja voimannostolikkeet ovat vaarallisia. Eihän kukaan tuota voi kieltää. Vaarallista on myös ajaa formulalla 300km/h, tai hypätä Lahden suurmäestä sukset jalassa. Totta helvetissä se on vaarallista! Kun liikutaan suorituskyvyn äärirajoilla, niin loukkaantumisriski kasvaa. Niin se vaan menee. En minäkään rupea kritisoimaan F1:stä sen takia että se on vaarallista. Arvostan pikemminkin sitä että he pyrkivät vuosittain tekemään lajistaan entistä turvallisempaa. Sama pätee CrossFit:iin. Lajista pyritään tekemään turvallisempi koko ajan. Millä tavalla? Ottamalla oppia aiemmista virheistä. Opettamalla nostotekniikat oikein ja skaalaamalla. Valmentajan rooli korostuu turvallisuusasioissa. Oikea ohjaaminen ja ohjeistaminen. Valmentaja on vastuussa siitä että ohjeistetaan harrastajaa oikein. Harrastaja on tosin itse vastuussa siitä että hän noudattaa valmentajan ohjeita ja omasta tekemisestään.

Toisaalta, ymmärrän kyllä kritiikin.

CrossFit saa myös kovaa kritiikkiä siitä, että laji ja sen harrastaminen on liian kovaa normaalille ihmiselle. Tämä on osaksi totta. Tosin hyvän ohjelmoinnin yleistyminen ja sen painottaminen on tässäkin asiassa vienyt lajia eteenpäin. Ennen, kun maanantaina tehtiin Cindy, Tiistaina Barbara Keskiviikkona 5x5 maksimi mave, Perjantaina Fran jne niin normikuntoiset ihmiset ajoivat itsensä nopeasti ylikuntoon tai loukkaantuivat. Nykyään tiedämme paremmin. Valmentajat tietävät, että ohjelmoinnissa pitää olla variaatiota sekä volyymissä että intensiteetissä.

Jason Ferruggian blogissa http://jasonferruggia.com/10-fitness-predictions-2014/ CrossFit kritiikkiin ja ennustuksiin CrossFit trendin laantumisesta Ferruggia kommentoi näin : "I don’t see it happening. They’ve adapted over the last couple years by switching things up and bringing in smart coaches like Mark Bell. They will continue to do so and will answer their critics".  Huomioikaa, että Ferruggia ei ole CrossFit Affliaatti, eli hän on neutraali osapuoli kritiikkiin.


Lajin tullessa suositummaksi on varauduttava kritiikkiin. Niin se vaan menee. Kyse on kuitenkin enemmänkin siitä miten otamme kritiikin vastaan. Laji on nuori ja on selvää, että virheitä tehdään, aivan niinkuin KAIKISSA muissakin lajeissa ollaan tehty. Ei kukaan mollaa yleisurheilua tai painia vaikka ne tekivätkin asioita päin vittua antiikin kreikassa. CrossFit on kuitenkin mielestäni ottanut kritiikin hyvin vastaan. Monia asioita on parannettu ja monia asioita tullaan varmasti parantamaan tulevaisuuudessa. CrossFit Games takaa lajin kehittymisen tulevaisuudessakin. Kilpailu fyysisen suorituskyvyn paremmuudesta vie automaattisesti kilpailijoita eteenpäin. Tämä myös tekee sen, että kilpailijat hakevat tietoa, kokeilevat ja kehittävät ohjelmointiaan. Virheet tulevat taatusti esiin, kuten myös se mikä menetelmä toimii parhaiten.Tietoa haetaan myös lajin ulkopuolelta, joka käsittääkseni on CrossFit filosofian yksi pääperiaatteista.

Oli kyse sitten virheistä tai uusista onnistuneista oivalluksista, merkittävimpänä esiin nousee taas yhteisön voima. CrossFit perustuu vahvaan yhteisöön, "me olemme yhtä" ideologiaan. Tiedonjako yhteisön sisällä takaa sen, että laji kehittyy nopeammin kun mikään muu laji maailmassa.

Antaa muiden huudella, keskitytään me siihen että meistä tulee parempia urheilijoita.

Unelmien jahtaaminen osa 3- Suunnittele

Suunnittele

Tavoite ei ole mitään ilman suunnitelmaa jolla se toteutetaan. Se mikä ei ole suunniteltua on puuhastelua ja jää siten myös sattuman varaan. Saatat hyvinkin päästä perille, mutta perille pääsy on todennäköisempää jos suunnittelet miten sinne pääset.

Jos tavoitteesi on ensimmäinen muscle up, neuvoa siihen pääsystä kannattaa kysyä esim valmentajalta. Kaikkiin liikkeisiin löytyy progressio. Progressio tarkoittaa sitä että liikkeet skaalataan helpommiksi ja edetään helpommasta haastavampaan ja lopulta täyden liikkeradan suoritukseen. Muscle up:in tekemiseen vaaditaan tarpeeksi voimaa jotta pystyy punnertamaan dippi asennosta suorille käsille. Veto osioon tarvitaan tekniikkaa ja tarpeeksi voimaa jotta saa vedettyä itsensä tarpeeksi korkealle. Kun nämä asiat onnistuvat voidaan ruveta harjoittelemaan progressioita miten veto ja dippi yhdistetään. Pikkuhiljaa lisätään haastavuutta kunnes koko liike suoritetaan.
Tavoitteeseen pääsemisen salaisuus löytyy pitkäjänteisestä työstä, eli toistoista. Tee joka treenin päätteeksi 10-20 muscle up progressiota. Viikossa niitä kertyy näin ollen 50-100. Mikäli voimatasosi riittää, pystyt tekemään muscle up:in tällä kaavalla alle 10 viikossa.

Kuva: eziahp.com

Suunnitelmasta ei ole hyötyä mikäli sitä ei noudata orjallisesti. Kun olet luonut tavoitteen SMART:in mukaisesti ja tehnyt suunnitelman miten se toteutetaan, on aika vaan orjallisesti noudattaa sitä suunnitelmaa. Ole kova ja anteeksiantamaton itsellesi! Jos olet kunnossa treenaamaan niin teet sovitut toistot joka päivä kunnes tavoite on saavutettua. Yksinkertaista.

Mitä jos en saavuta tavoitettani?

Kysy itseltäsi:
1. Olenko tehnyt kaiken suunnitelman mukaisesti?
2. Onko tavoitteeni liian kaukainen?
3. Onko aika liian lyhyt?

Jos et ole tehnyt asioita suunnitelman mukaisesti, olet laiska etkä ansaitse tavoitteen saavuttamista.
Jos tavoite on liian kaukainen eli se ei ole ihan heti saavutettavissa kannattaa luoda välitavoite. Välitavoite on tavoite joka on jossain päätavoitteen  ja nykyhetken välimaastossa. Tavoitteita luodessa on hyvä pitää mielessä että motivoidumme paremmin tavoitteisiin jotka ovat lähellä ja saavutettavissa helpommin. Mikäli päätavoitteesi on päästä CrossFit Games:hin, niin hyvä välitavoite on päästä ensin Winter war karsintarajan paremmalle puolelle.
Jos aikaraja tuli vastaan, niin mieti uusiksi oliko se liian optimistinen? Sen jälkeen luot vaan uuden aikarajan. Riittääkö aikarajan siirtäminen kuukaudella?

Tee näin:

1. Kaiva tavoitteesi esille.
2. Kirjoita jokaiselle tavoitteelle yksityiskohtainen suunnitelma. Esim: "Seuraavat 5 viikon ajaan toistan m-u progressioita 20 krt joka treenin jälkeen"
3. Pysy suunnitelmassa.

- Sovitaan mitä tehdään, tehdään mitä sovitaan - Jari Sarasvuo

Suurin osa, melkein kaikki mistä unelmoit on saavutettavissa. Voit saada melkein kaiken mitä ikinä haluatkaan. Et välttämättä saa sitä juuri sillä hetkellä kun sen haluat, mutta jos tarpeeksi sitä haluat tulet saamaan sen kun aika on kypsä ja ansaitset sen.

Kuva: www.mybclc.org

Unelmien jahtaaminen osa 2- Luo tavoitteet

Kaikki ihmiset unelmoi. Harva meistä kuitenkaan luo selkeitä tavoitteita itselleen. Vielä harvempi kirjoittaa tavoitteensa ylös ja säännöllisesti tarkastelee niitä.

"Tavoite joka ei ole paperilla on fantasia"

Kuva:www.greatmindsthinkfit.com

Oikein tehty tavoite auttaa meitä pääsemään siihen. Kun tarkastelemme tavoitteitamme päivittäin ne juurtuu alitajuntaamme ja alitajunta alkaa automaattisesti tekemään töitä sen eteen että pääsemme päämääräämme. Ilman selkeää tavoitetta olemme kun laiva ilman kurssia. Saatamme päästä satamaan, mutta todennäköisesti pääsemme perille nopeammin pysymällä määrätyllä kurssilla.

"Minulla on tavoite selkeänä mielessä, en tarvitse kirjoittaa sitä" kuulee usein. Se voikin olla aivan totta. Ajatteleppa kuitenkin asia näin: kun tavoite on vaan mielessäsi ajattelet sitä silloin kun mielesi tuo sen esiin, kun tavoite on paperilapulla jääkaapin ovessa tavoite tulee esiin muistamisen lisäksi joka kerta kun käyt jääkaapilla. Kun olet tarpeeksi usein saanut muistutuksen jääkaapilla, niin hyvällä säkällä pelkkä nälkäkin tuo tavoitteesi mieleen. Jonkin asian alitajuntaan hitsaaminen vaatii toistoja, ja näin lisäät niitä toistoja helposti.

Aivoissamme toimii RAS (reticular activating system) järjestelmä. Hyvä esimerkki siitä on esim kun haluat jotain tiettyä autoa. Huomaat yhtäkkiä että juuri se auto tulee vastaasi liikenteessä aina useammin. Naisilla on varmaan kokemusta vauvakuumeesta. Kun vauvakuume on kovimmillaan niin joka puolella näkyy naisia vatsa pystyssä. Kun haluamme jotain RAS hakee ympäristöstä virikkeitä auttaaksemme pääsemään alitajunnan haluamaan tavoitteeseen. Kertaamalla usein tavoitteitamme ne juurtuu alitajuntaan ja näin ollen saamme myös RAS:n tukemaan tavoitteeseemme pääsyä.

SMART

Tavoitteita laatiessa on hyvä pitää mielessä muutama muistissäntö.  SMART mallin avulla laadit helposti itsellesi järkevät tavoitteet. SMART tulee sanoista Specific, Measurable, Achievable, Realistic ja Time- bound. Tätä muistisääntöä apuna käyttäen teet itsellesi tavoitteita johon on helppo motivoitua. Specific-  Kun tavoite on tarkasti määritelty, tietää koska sen saavuttaa ja siihen on helpompi motivoitua. Tavoitteen tulee olla kirkkaana mielessä eikä vaan sumuinen sinnepäin ajatus. Jos tavoite on esimerkiksi "lisää voimaa" niin tämä tavoite on liian laaja käsite. Kun rajaat sen esim yhteen (tai 20:een) leukaan niin se muuttuu mitattavaksi (Measurable) ja on helpompi tietää koska tavoite on saavutettu. Tällä tavoin rajaamme maalin myös tarkemmin tähtäimeemme alitajuntaa varten.

Achievable- saavutettettavissa tarkoittaa sitä, että sen mahdolliseksi tekemistä on mietitty. Otetaan esimerkiksi ensimmäinen muscle up. Muscle up: in suorittaminen on mahdollista kaikille joilla on kaksi tervettä kättä. Joillekin se vaatii enemmän aikaa oivaltaa, mutta mahdotonta se ei ole kenellekään vaikkakin se siltä saattaa tuntua.
Realistic- tavoitteen tulee olla realistinen. Jos asetan itselleni tavoitteeksi voittaa seuraavissa olympialaisissa 100m pikajuoksun kultaa niin mä tuskin onnistun siinä mun Jamaikalaisista sukujuurista huolimatta. Jos taas asetan itselleni tavoitteen kisata CrossFit gameseissä 10v päästä masters sarjassa, niin tämä tavoite on jo huomattavasti realistisempi.
Time bound- aikaan sidottu. Tavoitteissa tulee aina olla deadline. Tarkka ajankohta jolloin aiot tavoitteesi saavuttaa. Se antaa vähän painetta ja motivoi harjottelemaan kovemmin.

Kuva: actioncoach.com

Esimerkki:
Tavoite- Ensimmäinen muscle up 1.3.2014
Tavoite on tarkasti määritelty. Se on täysin mitattavissa- kun roikut renkaissa ja vedät itsesi dipin kautta suorille käsille, tavoite on saavutettu. Muscle up on täysin mahdollinen ja realistinen tavoite jokaiselle. Ja lopuksi tavoitteelle on asetettu deadline 1.3.2014.

Aseta itsellesi tavoitteita elämän eri osa alueille. Tuut huomaamaan että unelmia on huomattavasti helpompi saavuttaa kun ne asettaa tavoitteeksi ja rupeaa systemaattisesti metsästämään niitä. Kun metsästämme unelmia meille ei jää aikaa murehtia turhista asioista.

Regularly learn and play new sports - Voimistelu/parkour/freerunning

"Eat meat and vegetables, nuts and seeds, some fruit, little starch and no sugar. Keep intake to levels that will support exercise but not body fat. Practice and train major lifts: Deadlift, clean, squat, presses, C&J, and snatch. Similarly, master the basics of gymnastics: pull-ups, dips, rope climb, push-ups, sit-ups, presses to handstand, pirouettes, flips, splits, and holds. Bike, run, swim, row, etc, hard and fast. Five or six days per week mix these elements in as many combinations and patterns as creativity will allow. Routine is the enemy. Keep workouts short and intense. Regularly learn and play new sports."

"World class fitness in a 100 words" -Greg Glassman

Ominaista crossfit:ssä on lajin monipuolisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että harjoittelun tulisi olla mahdollisimman monipuolista, jotta kehitytään kohti  "täydellisen" urheilijan päämäärää. "Regularly learn and play new sports"- on artikkelisarja missä me, Basementin valmentajakunta, haastetaan itseämme oppimaan eri urheilumuotoja. Ensimmäisessä postauksessa tässä artikkelisarjassa minä, Nalle, kerron kokemuksiani  Helsingfors Gymnastikklubb:lta pikkuroban Gloria-hallilta. Kävin ottamassa parkour/freerunning ja voimistelu oppia alan osaajilta, Jonathan Baggerilta ja Keny Hedmanilta

Greg Glassmanin sanat "master the basics of gymnastics: pull-ups, dips, rope climb, push-ups, sit-ups, presses to handstand, pirouettes, flips, splits, and holds" kuvaavat hyvin tämän päivän harjoittelun tarkoitusta. Tarkoituksena oli siis kehittää hermostollisesti vaativaa kehonhallintaa.

Saavuttuani paikan päälle 5. kerrokseen heitin treenikamat niskaan ja askelsin kohti Gloria-hallin voimistelunurkkausta. Jonathanin ja Kenyn lisäksi sieltä löytyi juustomeri, permanto, voimistelurenkaat, rekki, ja paljon muita voimisteluvälineitä. Harmikseni koko muu sali oli tänään varattu sulkapallonpelaajille, jonka vuoksi emme päässeet temppuilemaan isomman salin puolelle. Mutta ei hätää- pienemmästä voimistelunurkkauksesta löytyi minulle yllin kyllin mielenkiintoista ja haastavaa tekemistä

En ole koskaan ollut mikään "motoriikan ihmelapsi" mitä tulee akrobaattisiin taitoihin kuten voltteihin ja käsilläkävelyyn. Heti kun käännän kroppani ylösalaisin olen kömpelö kun norsu. Luulen, että syy tähän löytyy kasvuspurtista, jonka otin 5-6 luokan kesänä - kasvoin kolmessa kuukaudessa 8cm ja 6. luokan lopussa olin 178cm pitkä heinänkorsi. Ehkä juuri tämän kasvuspurtin myötä kadotin vähän kykyäni kehoni hahmottamisesta.

Crossfit:in myötä sain motivaation alkaa harjoittelemaan myös niitä asioita joissa olen huono. En enää pystynyt sanomaan itselleni "olen liian iso ja kömpelö, en voi oppia tekemään voltteja". Se on ainostaan treenin määrästä kiinni. Kaksi vuotta sitten kesällä nykyinen kämppäkaverini Tony Enlund opetti minulle takaperin voltin laiturilta veteen. Tämän jälkeen aloin pikkuhiljaa treenaamaan myös muita kehonhallintaan liittyviä juttuja.

Eli kun katsotte ohessa olevaa koostevideota temmellyksestäni muistakaa, että kaksi vuotta sitten en osannut volttia suuntaan enkä toiseen, puhumattakaan käsillä seisonnasta. Katso video

2,5 tuntia kestäneessä treenissä koin sekä voimakasta pelkoa, että voimakasta onnistumisen tunnetta. Moneen kertaan huusin ilosta kun tein jonkun sellaisen tempun mitä  en uskonut pystyväni tekemään. Verrattuna Kenyyn ja Jonathaniin olo oli kuin läskillä vauvalla. Nätisti sain katsoa vierestä kun jätkät vetivät jättiläisiä rekillä, voltteja kaikissa muodoissa ja hyppivät vaikean näköisiä liikesarjoja sinisten palikoiden yli. Kun minä taas - vajaa 100kg täyttä gorillaa - tempaisin menemään, pojat huolestuivat sinisten palikoiden kestävyydestä...

Keny, Jonathan, minä.

You have NO idea what You are capable of - mikä on sinun geneettinen potentiaali?

Otsikko on peräisin Kelly Starrettin suusta. Tällä lauseella hän toteaa nykyihmisestä faktan: Harvalla on harmaintakaan aavistusta siitä, mihin kykenee.

Ihmiskeho on mahtava kone joka pystyy ihmeellisiin asioihin. Mitä haluan sanoa on että pystymme aivan mielettömiin suorituksiin, mikäli vain haluamme. Sinulla on aivan huikean kehittynyt koneisto (=oma kroppasi) käytössäsi, ja se pystyy vaikka mihin. Se mikä meitä rajoittaa on omat uskomuksemme. Käytän tässä itseni esimerkkinä. Olen liikkunut koko ikäni ja voisin sanoa että tunnen kehoni jopa erittäin hyvin. En silti, aloittaessani CrossFit:in joskus vuonna 2010, voinut  kuvitella pystyväni tekemään asioita mitä teen tänä päivänä helposti.

Kelly Starrett. MobilityWOD:in perustaja.
Lähde: http://thefitcast.com/wp-content/uploads/2013/05/kelstar-460x280.jpg

Katsoin innokkaana videoita netistä kun kokeneet Crossfittaajat ja muut toiminnallista liikuntaa jo pitkään harrastaneet tekivät renkaissa muscle-uppeja, käsilläseisontapunneruksia ilman tukea seinältä, ja suorittivat tulpanaruhyppyjä kovaan vauhtiin - asoita jotka pitkästä urheilullisesta taustastani huolimatta en ikinä maailmassa pystynyt kuvittelemaan tekeväni (en ikinä koskaan). No, lähdinpä sitten kuitenkin innokkaasti treenaamaan tavoitteenani ensimmäinen ring muscle-up. Olin jo ennestään melko hyvä vetämään leukoja. Armeijassa ja muuallakin arvostettiin leuanvatoa, joten treenasin itseni hyvään kuntoon leuoissa. Pystyin tekemään 20 tiukkaa leukaa, mutta en pystynyt edes lähellekään tekemään muscle-uppia ekaa kertaa kokeilessani. Kuuden viikon jälkeen, treenattuani kyseistä liikettä viisi kertaa viikossa (jälkeenpäin katsottuna se oli ehkä vähän liikaa, mutta olen viisastunut sen jälkeen) sain ensimmäisen muscle-up:ni.

Ensimmäisenä piti lisätä olkapäiden liikkuvuutta, sillä ahkeran penkkipunnerrusjakson jälkeen en päässyt edes lähelle sitä syvää dippiasentoa mitä tarvitaan muscle-upin tekemiseen. Eli ekat viikot, muun muscle-up treenin ohessa,  roikuin renkaissa syvässä dippiasennossa ja venytin olkapäitäni auki.

Kuudennen viikon lopussa tapahtui se maaginen hetki. Olin yksinäni minun silloisessa salissa Spartacuksessa, ja lähdin suorittamaan sitä maagisen vaikeata ja niin kaukana ulottumattomissa olevaa liikettä. Yht'äkkiä olin ylhäällä, ikään kuin maailman huipulla ja itsekseni huusin ilosta tyhjälle salille! Siitä hetkestä on kulunut muutama vuosi ja nyt pystyn tekemään kymmenen muscle-uppia putkeen "any day". Jos joku olisi sanonut minulle sen kaksi vuotta sitten olisin pitänyt henkilöä hulluna. Sama koskee käsilläseisontapunnerrusta vapaaseisonnasta, tänä kesänä tein kaksi putkeen. Mieletön fiilis! Tosiaankin siihen meni noin vuosi. Ensin piti opetella käsilläkävely ja sitten vasta käydä vaikeimpien liikkeiden kimppuun.

Lähde: http://www.cavemenworkout.com/images/article/121-fullscreen.jpg

Kuvittele ihminen. Kuvittele ihminen kymmen tuhatta vuotta sitten. Millainen oli ihmisen suorituskyky? Silloinen ihminen pystyi mm. nostamaan raskaita kuormia (esimerkiksi ison saaliseläimen) ja kävelemään pitkiä matkoja. Pystyykö keskiverto ihminen siihen tänä päivänä? Vastauksesi on varmasti ei, ja se luultavasti on oikein. Sitten kysytään: MIKSI ihminen ei osaa juosta kiinni hirveä tänä päivänä? Koska ihminen ei käytä kehoaan mihinkään muuhun kuin perseellä istumiseen.

Ihmisen geenit eivät ole muuttuneet yhtään luolamiesajoista, joten geenit josta sinä muodostut eivät estä sinua suorittamasta asioita joita sinä pidät lähes mahdottomina. SINÄ estät itsesi suorittamasta näitä asioita. Saatat keksiä syitä kuten: "Minä olen liian pieni joten en voi olla vahva ja nostaa raskaita painoja" tai  "Olen liian iso ja painava joten en voi olla hyvä kehonhallintaa vaativissa liikkeissä" tai "Olen liian vanha kehittymään fyysisesti". Kovan luokan hevonpaskaa, sanon minä. Kuka tahansa meistä voi olla mielettömän vahva ja omata jumalallisen kehonhallinnan. Kyse on vain omistautumisesta. Jokaisella ihmisellä on geeneissään ohjelmoitu kyky kävellä käsillä, tehdä leukoja, tehdä muscle-uppeja jne. Ne ovat kaikki ihmiselle luonnollisia liikkeitä ja ainostaan nyky-yhteiskunnan elintavat ovat pystyneet poistamaan ne taidot ihmiseltä.

Lähde: medindia.net

Se joka laittaa itsensä likoon on se joka palkitaan tuloksilla ja hän on se joka pystyy venyttämään uskomustensa rajoja.

Mitä tässä yritän sanoa on että me emme käytä läheskään täyttä geneettistä potentiaaliamme. Nopeasti arvioiden tavallinen tallaaja käyttää alle viisi prosenttia siitä. Maailmanluokan voimistelija käyttää ehkä 40-50% geneettisestä potentiaalistaan.  Saattaa olla että hän on voimistelussa suorituskyvyltään ehkä 80:ssä prosentissa, mutta entä hänen kyky juosta pitkiä matkoja tai kyky nostaa raskaita kuormia jaloillaan? Häneltä on luultavasti jäänyt "muutama" jalkapäivä väliin. Mieti hetki seuraavaa: olympia tason voimistelija käyttää 40-50% geneettisestä potentiaalistaan, ja silti hän pystyy suorittamaan näennäisesti yli-inhimillisiä asioita kehollaan. Sinulla on lähes täsmälleen samat geenit - mihin sinä pystyt?

Get your shit together and do something about yourself!

Hyvää Joulua ja Aivan Mahtavaa Uutta Vuotta!

T. Nalle

Joulumieltä

Joulu on se aika vuodoesta jolloin kaikki haluavat antaa jotakin ja kohdella lähimmäisiänsä hyvin. Joulusta muodostuu monelle myöskin stressi. Rakkaille pitää keksiä jokin joululahja vaikka väkisin. Keskimäärin suomalainen käyttää n 300-400€ vuosittain joululahjoihin. Tästä summasta ainakin osa käytetään ostamaan joku turha joululahja jollekin joka ei oikeesti tarvitse mitään. Mitä jos tänä jouluna lahjottaisit jotain jollekin täysin tuntemattomalle joka varmasti ilahtuu joululahjastaan.

Kun antaa jotakin jollekulle siitä seuraa hyvä mieli, sekä antajalle että saajalle. Maailmassa väitetään olevan antamisen laki. Tämän lain mukaan tulet saamaan jotakin joka kerta kun jotain annat. Toisin sanoen, hyvä palkitaan hyvällä. En ole varma miten laki toimii, enkä edes ole varma että se toimii. Sen kuitenkin tiedän että hyvän mielen antamisesta saa ainakin hyvän mielen.

Uskomme urheilun kasvattavaan voimaan. Urheilu opettaa arvoja kuten työmoraali, joukkuehenki, toveruus, määrätietoisuus ja tavoitteiden asettamisen merkitystä. Lisäksi urheilu opettaa käsittelemään tunteita kuten onnistumisen ilo ja epäonnistumisen pettymys. Urheilun avulla voi saavuttaa paljon hyvää. Sen takia haluamme tukea myös vähävaraisten perheiden lasten urheiluharrastusta jotta he välttyvät syrjäytymiseltä.

Tänä jouluna CrossFit Basement järjestää Santa´s Package nimisen keräyksen vähävaraisille lapsille ja perheille yhteistyössä HOPE Ry:n kanssa. Homma toimii siten että JOKAINEN tuo viimeistään pikkujouluihin yhden urheiluvälineen salille (se on sisäänpääsylippusi vuosisadan bileisiin). Urheiluväline voi olla käytetty tai uusi. Kaikilla varmasti löytyy jokin pallo, maila tai muu vastaava jostain nurkasta mikä ei ole niin kovassa käytössä ja josta voisi luopua. Jos sinulla ei löydy sellaista, niin katso kaikki urheiluvälineesi läpi ja kysy itseltäsi "Mistä näistä joku muu voisi hyötyä enemmän ku minä?". Jos yhtään sellaista välinettä ei vieläkään löydy, voit myös mennä urheilukauppaan ostamaan jotain. Jokaisella varmasti löytyy sen verran joulumieltä sydämestään että pystyy uhraamaan pienen summan jonkun lapsen joulumielen kohentamiseksi. Mikä nyt sitten on sopiva summa? Tämä luonnollisesti riippuu tulotasostasi. Mielestäni 1-2% kuukausituloistasi on sopiva summa. Jos kuukausitulosi on 2000€ niin kenties 20-30€ voisi olla sopiva summa millä ostaa jonkun urheiluvälineen josta joku voisi ilahtua jossain perheessä missä kyseisille asioille ei ole varaa.

Hyppää siis mukaan CrossFit Basementin ja Hope ry:n Santaś Package keräykseen ja levitä joulun sanomaa.

Ulkonäkö- onko se pinnallinen arvo?

Usein kuluu väitettävän että ulkonäkö on pinnallinen arvo. Jos ulkonäkö on niin pinnallista, niin miksi ihminen on läpi historian ollut kiinnostunut siitä?

Kuva: games2010.crossfit.com
Kauneus on katsojan silmissä.

Jos kysymme suomalaisilta kuntoilijoilta miksi he kuntoilevat, niin vastaus on luultavasti terveys. Seuraavana seikkana tulee ulkonäkö. Jos vastaajat olisivat täysin rehellisisä, niin ulkonäkö olisi ensimmäisenä. Villi veikkaukseni on, että jopa meidän boksilla 90% kävijöistä käy siellä syystä, että he haluavat näyttää hyviltä alusvaatteillaan tai uima-asussaan.

Viime aikana on kirjoitettu paljon uudesta trendistä "strong is the new skinny". Jopa niin paljon, että Docventures dokumenttiprojekti on kysellyt galluppia sivuillaan. Trendi nimityksellä tarkoitetaan että ulkonäkö kriteerit on muuttuneet laihutta ihailevasta vahvuuden ihannointiin. Puhutaan jopa, että nuorten naisten ja miesten keskuudessa on menossa "fitnessbuumi". Tällä buumilla ilmeisesti tarkoitetaan sitä, että yhä useampi haluaa erottuvammat lihakset ja urheilullisemman ulkonäön. Osa hurahtaa buumiin jopa niin vahvasti, että kiipeää fitness kisojen lavoille.

"Fitness" terminä voidaan ymmärtää vähän eri tavoin. Fitness kisoissa yleensä arvioidaan enemmän tai vähemmän estetiikkaa, eli ulkonäköä. Puhun nyt fitnesskisoista maallikon näkökulmasta. Luonnollisesti tuomareiden arvostelu ei perustu pelkkään ulkonäköön. Ymmärrätte kuitenkin pointin, arvio tehdään silmillä arvioiden. Crossfitissä termi "Fitness" ymmärretään vapaasti suomennettuna (ja kenties hieman pelkistettynä) lisääntyneenä fyysisenä kapasiteettinä.

Läpi historian me ihmiset ollaan jollain tavalla ihailtu ja arvosteltu toisiamme fysiikkamme perusteella. Ihanteet on tosin muuttuneet ajan myötä. Jos siis näin on aina tehty, niin miten joku näin primitiivinen asia voi olla pinnallista? Koska nykyään analysoidaan kaikkea ja joka asiasta piipitetään. Faktaahan on se, että jos 10 fyysisesti näyttävää henkilöä laitetaan vierekkäin, niin vähintään 8 heistä on henkisesti tasapainossa ja voivat hyvin osittain juuri fysiikkansa ja ulkonäkönsä ansiosta. Tämänhän voisi yleistää niin että on todennäköistä, että hyvin treenattu keho ja henkinen hyvinvointi kävelee käsi kädessä. Ilmeisesti fyysisen ulkonäön ja hyvinvoinnin yhteys on jossain tutkimuksissa todistettukin.

Ulkonäköön keskittyvissä lajeissa on kuitenkin varjopuolensa. Homma saattaa karata käsistä ja johtaa kehonkuvan vääristymiseen. Myös fyysisiä haittavaikutuksia on jossain määrin havaittu rankasta painon heittelystä johtuen. Nämä asiat taas johtavat sekä psyykkisen, että fyysisen terveyden rapistumiseen ja fyysisen kapasiteetiin laskuun. Näinhän ei tietenkään käy joka kerta, mutta se on mahdollista.

Kuva: beardcommunity.com
Komeus on katsojan silmissä.

CrossFit:ssä yleisesti ulkonäkö ei ole se keskeisin asia. Ulkonäön sijaan keskitytään tuloksiin. Tulokset kertovat fyysisen suorituskyvyn kehittymisestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettei ulkonäköä arvostettaisi. Kun tulokset paranevat, myös ulkomuoto muuttuu. Lähes poikkeuksetta ulkomuoto muuttuu urheilullisempaan suuntan. Toisin sanoen lihakset erottuvat paremmin kun kehon ihonalaisen rasvan ja lihasmassan suhde muuttuu. Kehonkoostumuksen muuttumisella on myös terveydellisiä vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Kun näyttää hyvältä, ihminen myös voi hyvin. Sitä ei voi kiistää.





Jokainen joka tavoittelee tuloksia ymmärtää myös yhteyden syömiseen. Jos et syö tarpeeksi ja laadukkaasti, tuloksesi tippuu. Kun fokus siirtyy peilistä tuloksiin, yleensä myös välttyy syömishäiriöltä. Peiliin katsottaessa kuitenkin omasta mielestä löytyy jotain parannettavaa. Mitä enemmän sinne katsoo, sen alttiimmaksi muutut kehonkuvan vääristymiselle. En todellakaan sano ettei saisi olla omalle peilikuvalleen kriittinen. Sanon vaan että se ei saa olla se tuloksien mittari.

Kauneus taas on katsojan silmissä. Tykkääkö laihasta, urheilullisesta vai kenties pyöreämmistä muodoista? Se on jokaisen oma asia. CrossFit yhteisöissä on usein ulkonäöllisesti urheilullisia ihmisiä jotka päällepäin näyttävät voivan hyvin. Tämä taas inspiroi muitakin harrastajia saavuttamaan urheilullisemman ulkomuodon. Samalla saavutetaan muitakin hyvinvointiin positiivisesti vaikuttavia asioita.

Itse ainakin arvostan urheilullisia muotoja. Yleensä ne kertovat ihmisen arvomaailmasta jotakin. Se myös kertoo päättäväisyydestä ja työmoraalista. Vielä enemmän arvostan jos tämä ulkomuoto on saavutettu +30 iässä muiden arkisten kiireiden keskellä. Arvostan suuresti esim. perheenäitejä tai isiä, jotka työn ja perheen hoitamisen ohella tekevät itselleen aikaa päiväohjelmaan tälle arvokkaalle päämäärälle.

Vaikka me miten käännellään ja väännellään asiaa niin ulkonäkö on monelle ihmiselle tärkeä seikka. Ongelma muodostuu siinä vaiheessa kun ulkonäköön keskitytään liikaa. CrossFit vie keskittymisesi tuloksiin, ulkonäkö tulee kaupan päälle. Toisin sanoin kyse on siitä mihin fokuksensa suuntaa. Katseleeko itseään kriittisesti peiliin päivittäin, vai katseleeko kriittisesti tuloksiaan päivittäin ja antaa kehonkoostumuksen muuttua tuloksien myötä?