CrossFit ja kritiikki

CrossFit aloitti suosionsa nousun maailmanlaajuisesti vuoden 2008 jälkeen. Siihen asti CrossFit oli oikeastaan vaan hardcore laji mitä harvat treenasivat omissa porukoissaan. Wodit kopioitiin CrossFit.com:n main sitelta ja paukutettiin menemään milloin missäkin. Harjoittelumuoto oli kovuutensa ansiosta suosiossa eteenkin palomiesten, poliisien ja sotilaiden keskuudessa. CrossFit on tänä päivänä noussut koko kansan suosimaksi lajiksi. Suosion myötä on tullut myös kritiikkiä.

Rapakon takana monet tunnetut voimailukoutsit käyttää ammattinimikettä "strength and conditioning coach". Osa heistä ovat tunnetumpia kun toiset. Robb Wolf ja Mark Rippetoe ovat tunnetuimmasta päästä. Viime vuosina juuri kyseiset henkilöt (ja monet muutkin) ovat kritisoineet CrossFit:ia ankarin sanoin. Molemmat herrat ovat olleet CrossFit Inc:n palkkalistoilla asijantuntijoina. En tiedä tarkemmin mitä on tapahtunut, mutta jotain on selvästi jäänyt hampaankoloon. Kritiikki on saanut tuulta purjeisiin ja tänä päivänä sitä sataa monesta suunnasta.

Kritiikki rakentuu muutaman väittämien ympärille:

1. Huono ohjelmointi
2. Kovalla intensiteetillä suoritetut harjoitteet wodeissa ovat vaarallisia.
3. CrossFit ei sovellu normikuntoilijalle

Katsastetaampa hieman kritiikkiä. Olen kiertänyt ympäri maailmaa CrossFit bokseilla. Monessa paikkaa ohjelmointi on huonoa, jos sitä ollenkaan edes on. Yleensä tämä johtuu kokemattomista valmentajista. CrossFit Gamesejen myötä laji on kuitenkin ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Vuonna 2009 Mikko Salon voitettua CrossFit Gamesit, ja siten myös maailman kovakuntoisemman miehen tittelin, ihmiset alkoivat kiinnostua mitä hän tekee toisin kuin muut. Mikon ohjelmointi poikkesi jonkin verran muista ja Porilaiset esittelivät ensimmäistä kertaa voimaohjelmoinnin ja metcon- ohjelmoinnin yhdistämisen samaan päivään.

CrossFit Gamesejen myötä CrossFit:stä on tullut varteenotettava urheilulaji. Urheilijat kuten Mikko Salo, Jason Khalipa ja Rich Froning ovat nousseet supertähtien asemaan CrossFit yhteisön sisällä. Tämä johtaa automaattisesti siihen että heidän tekemistään seurataan tarkasti. Paremmat suoritukset ja paremmat urheilijat vievät lajia eteenpäin. Tämän myötä valmentajat kiinnostuvat myös heidän ohjelmoinnistaan ja soveltavat näitä skaalaten omilla bokseillaan.

Totta se on, monella boksilla vieläkin on huono ohjelmointi. Tähän en tosin ole törmännyt Suomessa yhdelläkään boksilla. Rippetoen ja Wolfin ohjelmoinnin kritiikki perustuu minun mielestä vanhentuneeseen tietoon.

Kovalla intensiteetillä suoritetut painonnosto- ja voimannostolikkeet ovat vaarallisia. Eihän kukaan tuota voi kieltää. Vaarallista on myös ajaa formulalla 300km/h, tai hypätä Lahden suurmäestä sukset jalassa. Totta helvetissä se on vaarallista! Kun liikutaan suorituskyvyn äärirajoilla, niin loukkaantumisriski kasvaa. Niin se vaan menee. En minäkään rupea kritisoimaan F1:stä sen takia että se on vaarallista. Arvostan pikemminkin sitä että he pyrkivät vuosittain tekemään lajistaan entistä turvallisempaa. Sama pätee CrossFit:iin. Lajista pyritään tekemään turvallisempi koko ajan. Millä tavalla? Ottamalla oppia aiemmista virheistä. Opettamalla nostotekniikat oikein ja skaalaamalla. Valmentajan rooli korostuu turvallisuusasioissa. Oikea ohjaaminen ja ohjeistaminen. Valmentaja on vastuussa siitä että ohjeistetaan harrastajaa oikein. Harrastaja on tosin itse vastuussa siitä että hän noudattaa valmentajan ohjeita ja omasta tekemisestään.

Toisaalta, ymmärrän kyllä kritiikin.

CrossFit saa myös kovaa kritiikkiä siitä, että laji ja sen harrastaminen on liian kovaa normaalille ihmiselle. Tämä on osaksi totta. Tosin hyvän ohjelmoinnin yleistyminen ja sen painottaminen on tässäkin asiassa vienyt lajia eteenpäin. Ennen, kun maanantaina tehtiin Cindy, Tiistaina Barbara Keskiviikkona 5x5 maksimi mave, Perjantaina Fran jne niin normikuntoiset ihmiset ajoivat itsensä nopeasti ylikuntoon tai loukkaantuivat. Nykyään tiedämme paremmin. Valmentajat tietävät, että ohjelmoinnissa pitää olla variaatiota sekä volyymissä että intensiteetissä.

Jason Ferruggian blogissa http://jasonferruggia.com/10-fitness-predictions-2014/ CrossFit kritiikkiin ja ennustuksiin CrossFit trendin laantumisesta Ferruggia kommentoi näin : "I don’t see it happening. They’ve adapted over the last couple years by switching things up and bringing in smart coaches like Mark Bell. They will continue to do so and will answer their critics".  Huomioikaa, että Ferruggia ei ole CrossFit Affliaatti, eli hän on neutraali osapuoli kritiikkiin.


Lajin tullessa suositummaksi on varauduttava kritiikkiin. Niin se vaan menee. Kyse on kuitenkin enemmänkin siitä miten otamme kritiikin vastaan. Laji on nuori ja on selvää, että virheitä tehdään, aivan niinkuin KAIKISSA muissakin lajeissa ollaan tehty. Ei kukaan mollaa yleisurheilua tai painia vaikka ne tekivätkin asioita päin vittua antiikin kreikassa. CrossFit on kuitenkin mielestäni ottanut kritiikin hyvin vastaan. Monia asioita on parannettu ja monia asioita tullaan varmasti parantamaan tulevaisuuudessa. CrossFit Games takaa lajin kehittymisen tulevaisuudessakin. Kilpailu fyysisen suorituskyvyn paremmuudesta vie automaattisesti kilpailijoita eteenpäin. Tämä myös tekee sen, että kilpailijat hakevat tietoa, kokeilevat ja kehittävät ohjelmointiaan. Virheet tulevat taatusti esiin, kuten myös se mikä menetelmä toimii parhaiten.Tietoa haetaan myös lajin ulkopuolelta, joka käsittääkseni on CrossFit filosofian yksi pääperiaatteista.

Oli kyse sitten virheistä tai uusista onnistuneista oivalluksista, merkittävimpänä esiin nousee taas yhteisön voima. CrossFit perustuu vahvaan yhteisöön, "me olemme yhtä" ideologiaan. Tiedonjako yhteisön sisällä takaa sen, että laji kehittyy nopeammin kun mikään muu laji maailmassa.

Antaa muiden huudella, keskitytään me siihen että meistä tulee parempia urheilijoita.