Luovuttamisen kehonkieli

Minua on häirinnyt jo pitkään yksi asia CrossFit-maailmassa. Nimittäin maahan lyyhistyminen kovan WODin jälkeen. Ymmärrän hyvin, että sattuu ja pyörryttää, mutta tarvitseeko oikeasti mennä maahan selälleen makaamaan kun alistettu koira?

Olen kasvanut urheilijaksi kamppailulajien parissa. Vapaaottelussa ja nyrkkeilyssä ottelija nostaa kätensä ilmaan voiton merkiksi joka erän jälkeen kun gongi soi. Sillä tavallaan näytetään itsevarmuutta yleisölle, tuomareille ja vastustajalle. Se on myös ele, joka nostattaa omaa taisteluhenkeä edes hitusen. Vaikka kyseisen erän olisi selvästi hävinnyt, kädet nostetaan ilmaan.

Kehonkielemme vaikuttaa merkittävästi itsetuntoon ja oloon. Tästä myös puhutaan The Invictus Mindset -kirjassa. CrossFit Invictus on siis San Diegossa toimiva affiliaatti, missä mm. maailmanluokan CrossFit Games -kilpailijat kuten Camille Leblanc-Bazinet ja Josh Bridges harjoittelevat. Se, miten kannat itsesi vaikuttaa merkittävästi myös suoritukseesi henkisen asenteesi kautta. Kokeile vaikka itse: paina leuka rintaan ja anna hartioiden valua alas ja eteenpäin. Köyristä selkäsi kunnolla. Yritäpä nyt sanoa itsellesi "Olet vahva!". Koitapa nyt suoristaa selkääsi, vedä lavat yhteen ja nosta rinta rottingille. Samalla nosta leukaasi hieman ylös ja sano sama "Olet vahva!". Pelkästään sillä, että muutamme hieman tapaa, jolla kannamme itsemme, saa positiivisen vaikutuksen aikaan kehossamme.

Jos näet jonkun, jolla on selkä kyyryssä, kädet polvilla ja pää polvien välissä silmät kiinni, niin kyseinen henkilö tuskin kenenkään silmissä näyttää siltä kun hän olisi valmis kohtaamaan mitä vaan itsevarmasti parhaana versiona itsestään. Jos taas näet jonkun, joka seisoo selkä suorana, rinta rottingilla katse keskittyneenä, niin hän näyttää siltä kuten hän olisi valmis viimeisenä Spartalaisena taistelemaan yksin loppuun saakka hyökkääjäänsä armeijaa vastaan.

Miksi sitten on niin tavallista nähdä CF-urheilija selällään tai kyyristyneenä kädet polvilla kesken treenin? Tai treenin jälkeen? Onko kenellekään koskaan tapahtunut mitään hyvää tässä asennossa. Kyseiset asennot ovat alistumista varten. Alistumisella tietenkin on paikkansa mieltymyksistä riippuen, mutta alistuminen ei ole hyväksyttävää treenissä. Koskaan.

On jopa olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat kehonkielen vaikuttavan testosteroni- ja kortisolitasoihin. Vaikka treeni menisi kuinka huonosti ja suorituksesi olisi ala-arvioinen, kävele silti pää pystyssä ylpeänä pois. Vaikka olisit juuri kokenut elämäsi nöyryytyksen, niin kävele silti rinta rottingilla ulos. Mikäli treeni olisi vienyt viimeisenkin pisaran halua elää, seiso silti suorana aivan kuten olisit valmiina vetämään toisen samanlaisen heti perään.

Mietipä tilannetta, missä olet eksynyt vuorilla lumimyrskyssä. Olet aivan puhki etkä jaksaisi liikkua enään senttiäkään. Tiedät kuitenkin, että jäädyt hengiltä, mikäli et kaiva lumiluolaa minne pääset suojaan kylmältä ilmalta. Valmistaudu siihen hetkeen joka treeni. Jonain päivänä se asenne millä potkit itseäsi jaksamaan treeneissä, voi pelastaa henkesi. Takaan kuitenkin sen, että se vittuperkelesaatana-asenne ei tule esiin siinä tilanteessa, mikäli et harjoittele sitä etukäteen.

Luovuttamisen kehonkieli on negatiivisen vuoropuhelun vankkumaton taistelupari. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Negatiivinen kehonkieli on nonverbaalinen tapa sanoa "ei minusta ole mihinkään, en pysty tähän". Kun näen urheilijan, joka hakeutuu alistuvaan asentoon, tiedän hänen olevan väsynyt ja henkisesti joko nujerrettu tai nujertumassa. Saman viestin voit viestittää itsellesi kehonkielellä, joten ole tarkkana siitä miten kannat itsesi!

Kovien metconejen aikana näkee paljon muutakin "itsesääliä". Esim. juominen tai kävely ympäri suorituspaikkaansa. Molemmat on ymmärrettäviä eleitä, mutta täysin turhia. Juominen ei tuo sinulle lisää energiaa ja ympäriinsä tallustelu ei vie sinua kohti tavoitettasi. CrossFit Invictuksessa on keksitty sääntöjä kehonkieleen käyttöön treenin aikana. Kysehän on tapojen muuttamisesta, joten käyttäytymisellä pitää olla jatkumoa. Molemmat säännöt liittyvät lepoon. Ensimmäinen sääntö on: lepää aina rinta rottingilla ja silmät auki. Toinen sääntö on: Pidä sääret kiinni tangossa. "Sääret kiinni tangossa" tarkoittaa yksinkertaisesti että WODin aikana ei lähetä steppailemaan ympäri salia. Tämä sääntö luonnollisesti pätee tankoliikkeisiin, mutta on sovellettavissa muihinkin. Idea on kuitenkin sama: pysy suorituspaikallasi kunnes käsillä oleva tehtävä on valmis. Mikäli suoritukseesi kuuluu muitakin liikkeitä, sovella samaa sääntöä siirtyessä muihinkin liikkeisiin. Lopeta kuitenkin se turha tallustelu. Keskity ja suorita.

Mikäli ollaan rehellisiä, niin maassa makaaminen sikiöasennossa on vaan säälin keräämistä. "Katsokaa kaikki minua! Annoin kaikkeni ja nyt olen tooosi väsynyt!". Vähän asennetta peliin!! Mikän ei ole niin raskasta, että sinne lattialle on pakko mennä makaamaan. Mikäli taju lähtee, niin kaadut, mutta heti kun taju palautuu niin nouset ylös. Kyse on asenteesta. Mikäli sinut tönäistään maahan niin nouset päättäväisesti ylös, etkä jää makaamaan kentälle kuten italialainen jalkapallon pelaaja.
Niin helppoa se on. Tee päätös ja pysy siinä.

Paljon parempi vaihtoehto kovan WODin jälkeen on keskittyä hengitykseen. Seisot suorana ja keskityt syvään palleahengitykseen. Tavoite on saada syke alas ja rauhallinen hengitys auttaa sinua siinä. Sisäänhengityksestä ei niinkään tarvitse huolehtia, yleensä se hoituu itsestään melko hyvin. Pidät vaan huolen siitä että hengität vatsaan asti, jotta täytät myös keuhkojen alaosan ilmalla. Uloshengitykseen kannattaa sen sijaan keskittyä tarkasti. Pitkä ja rauhallinen uloshengitys laskee sykettä ja rauhottaa mieltä. Tehokkaan uloshengityksen pitäisi kestää pidempää kuin sisäänhengitys. Seiso siis ylpeästi suorana ja hengittele mielummin kun lyyhistyt lattialle.

Seisomalla ylpeänä suorassa wod:n aikana tai sen jälkeen ei vaikuta pelkästään mielentilaan vaan myös fyysisesti. Kun seisot rinta rottingilla, hengität paremmin ja happi kulkeutuu helpommin soluille. Silloin kun joka paikkaan sattuu ja sydän hakkaa, niin yleensähän keho huutaa happea soluille. Minkä ihmeen takia hapen kulkua vaikeuttaisi silloin kun tarve on suurin?!

Kyse on itsekurista. Monesti myös se komponentti on juuri se mikä erottaa urheilijat toisista. Monet urheilijat ovat fyysisesti yhtä lahjakkaita tai saman tasoisia. Itsekuri ja kyky ruoskia itseään eteenpäin paineen alla on se mikä erottaa voittajat muusta porukasta.

Olkoon niin tai näin, varmaan jokainen ymmärtää, että asento millä kannamme itsemme kesken treenin tai missä tahansa elämän tilanteessa, voi vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen. Treeneissä samoin kun elämässä jokaisella on omat hyveensä, jotka ohjaavat käyttäytymistäsi eri tilanteissa. Opeta itsesi treenaamaan ja elämään korkean moraalin ohjaamana. Väsymystä ei näytetä!