Mitä minä teen?
Päätin kirjoittaa
blogiimme. Aloin miettiä yhtä aihetta, sitten toista ja sitten niitä tuli vain
lisää – joten lopputuloksena on nyt iso kasa omia ajatuksiani meidän boxista,
CrossFit:stä, treenaamisesta, hyvinvoinnista ja minusta valmentajana.
CrossFit on minulle
elämäntapa. En voisi kuvitella elämääni ilman sitä. Viimeaikaiset muutokset
elämässäni antavat minulle mahdollisuuden elää CrossFit:n parissa lähes joka
päivä ja tehdä töitä kohti unelmaani: CrossFit Gameseissä kilpaileminen.
Lepopäivät menevät opiskelujen varjossa, tekniikkavideoita ja muuta
itsekoulutusmateriaalia seuraillessa.
CrossFit SM-kisat 2012 Porissa.
Olen hengaillut muutaman
viikon meidän boxilla ja ohjannut muutaman treenin. Olen viettänyt paljon aikaa
asiakkaiden kanssa Open Gymillä. Olen syventynyt boxielämään ja omaan
valmentamiseeni. Mietin myös mitä me oikein tehdään täällä meidän boxilla?
Vedetäänkö jumppaa? No ei. Kuten Arttu jo kerran sanoi: ”tämä ei ole kuntoilua,
tämä ei ole hikijumppaa, tämä on
tavoitteellista treenaamista”. Parhaillaan jopa urheilua.
Varhaisempaa materiaalia, vissin 15-vuotiaana jossain päin itä-Suomea aitajuoksukilpailun jälkeen :)
Englanninkielinen sana
vedetystä tunnista ”class” kuvailee aika hyvin filosofiaani boxilla
valmentamisesta: olen täällä opettamassa ihmisiä. Opetan miten liikkeet tehdään
oikein ja turvallisesti, opetan miten kehoa huolletaan, opetan miten
liikkuvuutta parannetaan, ohjaan ihmisiä miten parhaiten palaudutaan treeneistä
ja paljon muuta. Jotta pystyn
opettamaan, vastaanottavassa päässä pitää olla joku joka on halukas oppimaan.
Muuten se olisi kuin pakollinen luento, missä vain istutaan ja kuunnellaan. En
ole täällä vaan vetämässä jumppaa. Joten tulkaa ihmeessä kyselemään jos jokin
asia mietityttää! Kun tunti on ohi niin en kiirehdi suihkun kautta kotiin. Olen
osa tätä boxia ja nautin valmentamisesta ja opettamisesta.
Näyttämässä kiitokset mahtaville kannustusjoukoille Winter War 2013-kisassa.
Olen myös vakaasti sitä
mieltä että meidän valmentajien pitää tutustua asiakkaisiin ja oppia tuntemaan
heidät. Pitää muistaa kenen polvi on leikattu, kenen nivelpinnat ovat kuluneet,
kuka on milläkin tasolla fyysisesti ja psyykkisesti. Nämä seikat, yhdessä
yhteisen harrastuksen ja kärsimyksen (metcon) kanssa luo pohjan meidän
yhteisöllemme. CrossFit onkin tunnettu valtavasta ja ystävällisestä
yhteisöstään. Huomaan myös että pikkuhiljaa yhteisö kasvaa meidänkin boxin
seinien sisällä – ja ulkopuolella. Ryhmässä kärsiminen luo ryhmähenkeä. Ryhmähenki
puolestaan johtaa hyvään fiilikseen! Kuinka moni teistä on oppinut tuntemaan
uusia ihmisiä meidän boxilla? Kuinka moni on aloittanut keskustelun
ventovieraan kanssatreenajan kanssa tyyliin: ”Ei helvetti mikä treeni!”?
CrossFit luo uusia suhteita.
Iloitsen aina kun pystyn
auttamaan jotakuta ongelmissaan käyttämällä kokemustani ja tietotaitoani
hyväksi. Koen onnistuneeni, kun olen auttanut jotain kivuliaan ruumillisen
toimintahäiriön poistamisessa ja nähnyt sitä iloa ja kiitollisuutta mikä
kivuttomuus tai jälleen saavutetun liikeradan palautuminen saa aikaan. Se tunne
on jopa saanut minut kanalihalle monta kertaa näiden viikkojen aikana. Minusta
onkin tullut meidän boxin ”the mobility go-to-guy”.
Karjalan Kovin 2012 poiki palkintoja:)
Valmentaminen on
parhaillaan silloin kun tulosta syntyy, ja pääsen todistamaan aitoa iloa
jostain suorituksesta. Olkoon se sitten ”vain” vaikka se että on uskaltanut
roikkua ylösalaisin renkaissa. Monelle se on ensimmäinen kerta ja ensimmäinen
iso askel kohti parempaa elämää.
Seuraavaa kirjoitusta, ja
pikkujoulujuhlia, odotellessa
Kovaa treeniä ja hyvää
elämää, live life as Rx'd!
Björn a.k.a ”Nalle”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti